Palokärki

Palokärki

Vanhan metsän punatukka,
palokärki kelon kukka,
oksakolos' ikä karttui,
heti kohta työhön tarttui,
kiintymys on kaarnapuuhun,
kotiloita kerää suuhun.

Kaarna irtoo kekäleinä,
kelopuinen säpäleinä,
kulmikkaasti puussa pyörii,
keskittyen siinä hyörii,
valkoisina silmät vilkkuu,
viheltelee, väliin ilkkuu.

Tulisielu koputteli,
nokitteli nopsa nokka,
puolisokin vieruspuussa,
sulat suki, hoputteli:
"munimahan pitäs päästä,
kelosteluun ulkosäästä".

Punanuttu palokärki,
kotikolon aukon särki,
niska kipeänä kyykki,
ontto oksa rajapyykki,
munittuaan kotikeloon,
tikanpojat hautoi eloon.