Ilveskissa ilvesteli
Korkealla kalliolla —
lähestulkoon pilves,
tassuttelen metsämailla —
olenhan mä ilves.
En kehrää kenkään kainalossa,
hiiviskelen yössä,
kissansilmät kiiluvaiset
auttaa minun työssä.
Hissun kissun hipsuttelen,
tassun kynnet teroittelen,
nappaan kiinni minkä saan,
juoksen — joskus onnestaa.
Näen tarkkaan silmilläni,
kuulen kaiken korvillani,
olen tupsukorvakissa,
päivän nukun uuvuksissa.
Koskaan et sä mua nää,
se ehkä saattaa yllättää!
Vain lumeen jätän jälkeni,
riistaa syön mun nälkääni.
Hki 2.11.2023 ©Veli Juhani
