Paanajärvi Parkin 26-vuotisella johtajakaudellaan Aleksander ja Natalia Bizhon saivat yhdessä paljon hyvää ja myösteistä kehitystä aikaan. Mukavia eläkepäiviä molemmille tämän runon kera.
Aina on oltu sinut
Katselin vaaralta Nuoruseen päin,
hattarapilvet sen peittävän näin,
idässä kohosi Kivakan korot,
sen kylkiä siveli purojen norot.
Siel siintävät siniset järvenselät,
Oulankajoesta ne kaikki elävät,
honkapuuharjuiset hiekkasannat,
Paanajärven jyhkeät kalliorannat.
Hentohuntuinen kosteinen kaste,
laskeutuu laaksoon utuinen noste,
henkäilee tuulonen tullakseen mukaan,
moni ei nähnyt, kuullut ei kukaan.
Astelin ylhäällä vaaraisan harjun,
kontion kohdaten pelosta horjun,
nuuhkaisi ilmaa, tunnisti minut,
ainahan täällä me oltu on sinut.
31.3.2021 Veli M. Leinonen
