Uppotukkina
Tunturi taivahan tavoitti,
pikkurillisen ovea raotti,
se hattaran päällä ratsastaa,
kaukaisuuteen ääneti katoaa.
Kesä niin kuumana perkeleen,
mikä kesyttäis aurinkojärkäleen,
tässä suvisäässä sokerikin sulaa,
ei pienintäkään pörriäispulaa.
Heitä mun tuhkani tuuleen,
anna onneni ohjastaa,
helvetti polttavi huuleen,
hellehulluista humalaa.
Minä huutelen saatanan esiin,
sähkövaraukseen altistun,
salamoissa tummuneen taivaan,
uppotukkina paljastun.
8.7.2021 Veli M. Leinonen