Myötäelon empatia
Paha saako palkkansa,
joutuu kysymään?
Miksi aina aiheettomat
joutuu kärsimään?
Eikö ihmispolo
mitään osaa
opiksensa ottaa,
kuka uhkaa milläkin
on totisinta totta.
Kateus, kauna, katkeruus,
ahneus, eripuraisuus!
Sopu sijan ennen antoi,
vanha viisaus, hyvyys
kantoi.
Astu joskus ihmisarkeen
näe nenää pidemmäs,
empaattisen myötäelon
aatos kantaa pidemmäs.
5.3.2023 Veli Juhani
Vaino’moisen jonninjoiku
Totuus ja valhe
Sammon ryösti ottavainen
vainon moisen valjasti,
Kriminmaalle asteltuaan
aino’ansa ahdisti,
avosylin otti Ainon
joutilaalta Joukahaisen,
saarikansan saarroksella
Vaino’moistaan valmisteli.
Rakkaus ja sielu
Kullervo, Kalervon kirous:
Untamoistaan makusteli,
mielistellen mielitietty,
rakkauttansa ravisutti,
kiusoitteli kiekui, kaikui,
vatuloitsi, valehteli,
lupsakasti luritteli.
Rypäleiset suissa suli –
sotatila siitä tuli,
kiinni kasvoi köynnöskasvi
humal’oksat huivikaulaan,
rietas rinta poskipunaan,
sielu hukkui suvisulaan.
Hytkyi hete hyllyväinen
upposuolla unohuksiin,
kainalossa käsivarsin
siipikannoin sinnitteli,
siloitteli sinisyvään
katsahdukseen kasvot
katoo.
Unelma
Mies kun oli
nuorra norja,
haavet kaikki hakusessa.
Menisikö mielipaha,
ei oo onni unelmasi,
petätkö sä itseäsi?
Unelma vain hetken
itki,
pahan olon luotaan
kitki,
katsoi peiliin kasvojansa –
petettynä oma kansa!
Rikas olen rikastettu,
kurjaks’ köyhän kuritettu,
synkkä hullu haavaisssansa,
onni hukkui oksallansa,
valoisa on syksy synkkä.
Sulottaren sulosointu
kannelkielin kajautteli,
vaino’moinen vavahutti,
ähäkutti äkisteli,
kosiolla koetteli,
main ja mannuin
mairitteli,
keritsevi, keplotteli,
omahyvä uskotteli.
Vaan ei Aino antautunna,
vaikka vaani vaino’moinen,
kaonneet on kaikkialta
vesi hiiteen himmelistä,
kriminaalit Kriminmaassa
Kiova’nkka kimmelissä,
solkkusankko sortajille,
Aino avun antajille.
Kalevalan päivä paistaa
rauhanaatteessa!
28.2.2023 Veli Juhani
Vahvemman oikeus
Silmitöntä kansanmurhaa
ohjusiskuin Ukrainaan,
sota mielettömän turha,
oikeus koittaa aikanaan.
Sodalla ei oikeutusta,
pelkkää kylvön kuolemaa,
maailmojen tyhmyysteko
tuomittu on tuonelaan.
Kieroon kasvoi ihmismieli
tekosyillä murhataan,
ahneella on pahuuskieli,
omaa kansaa huijataan.
Mielivallan mielipuolet
elävät vain kuplassaan,
oman käden oikeudella
kädet vereen tahrataan.
Petos kansakuntaa kohtaan
vastavoimat valjastaa,
riistäjätkin kuolon kohtaa
murhaajatkin tuomitaan.
25.2.2023 Veli Juhani
Ken miekkaan tarttuu…
Ken miekkaan tarttuu
se miekkaan hukkuu,
ja huonosti tuo tyranni
yökkösensä nukkuu,
veriset virrat punastaa teot,
mudassa märkivät raatojen keot,
kohtalo julma myös murhaajalle,
ei anteeks anneta tappajalle.
Tuonelan portilla vastassa kuolleet,
tapetut, raadot, haavoja nuolleet,
tuomio armoton ansaittu varma,
alaston suojaton sielusi karma,
huojuvat hongat kaatuneet maahan,
tuhkattu muisto ja rauha näin saahaan.
Sä luulet, että kaikki syntis
tääll’ anteeks annetaan,
mut muistojesi murhakivi
päälles kaadetaan,
et sankari sä ole –
et puhtoiseksi tule,
vaik jumala on olemassa,
se sua tunne ei!
9.2.2023 Veli Juhani
Nariseeko Nato-ovi?
Erdogan on ovi natoon,
joudummeko perikatoon?
Rauhantahto hällä suuri
eikä haittaa kielimuuri,
jos ei naton ovi aukee,
kohta optio tää raukee.
Miten sitten suussa pannaan
luotetaanko naton sanaan,
onko ovi pantu säppiin,
poltteleeko kurdit näppii,
Suomiko nyt Ruotsin laistaa,
Natoon mennään eri kaistaa?
Iloon tulee pitkä itku,
miksei maistu natolitku,
hävittäjäkauppa saahaan
rauhantahto isänmaahan,
onko totta jumakauta –
miks ei meitä Ruotsi auta?
Armahda oiva Erdokan,
olet meidän dardakan,
yksi yhden puolta vastaan,
musketööri kunniassaan,
turkinpippuria myssyyn,
pipo päähän, paukku pyssyyn.
Tuskanhiki nousee pintaan
mitä saamme natohintaan?
Leudon talven lempiessä
Turkki päällä turruttavi,
ajopuuksi ajaudumme,
Ruotsin kanssa rukoilemme.
31.1.2023 veli juhani
