Maalaisseurojen alkuperäisessä tarkoituksena oli ”herättää,
voimassa pitää ja virkistää mieliä sellaisiin parannuksiin, joitten
käytännöllinen hyöty on tullut yleisesti todistetuksi”. Pellervolaiseen aatteeseen
liittynyt Kuusamon maalaisseura aloitti toimintansa vuonna 1899. 1930-luvulle
tultaessa nimi oli muuttunut maamiesseuraksi, se oli levinnyt eri puolille
pitäjää ja Paanajärvelläkin toimi oma aktiivinen yhdistyksensä.
Vuoden 1937 toimintakertomuksen mukaan tässä seurassa
oli 75 jäsentä, joista oli pienviljelijöitä 70 ja muun ammatin harjoittajia
viisi. Vuoden aikana pidettiin kolme johtokunnan kokousta, kahdeksan yleistä
kokokousta (300 osanottajaa) sekä kahdet iltamat (120 osanottajaa).
Johtokuntaan kuuluivat puheenjohtaja J.G.Rajala, sihteeri Kalle Härkönen,
rahastonhoitaja J.H. Rajala sekä J.H. Uusi-Anttila (Leinonen), J.E. Pesonen ja
Lempi Pesonen. Naisjaoston johdossa toimivat puheenjohtaja Lempi Pesonen,
sihteeri Aili Pesonen, sekä Hanna Härkönen ja Betty Leinonen. Vuoden aikana
seura järjesti lannanhoito-, hyönteishävitys- sekä pellavanviljelys ja –
jalostuskilpailut. Keskeisinmpiä kokouksissa käsiteltyjä asioita olivat kylvösiemenen
peittaus, perunanviljelys, siankasvatus, rikkaruohojen hävittäminen,
lampaanjalostaminen ja –hoito, pitovaatteet, niiden valmistus ja kunnossapito
sekä kodin ympäristön kaunistaminen.
Maamiesseuran tulot koostuivat pääasiassa jäsenmaksuista, iltamien
pääsylipuista sekä kahvi- ja päivällistuloista. Menoja kertyi mm. kahvi- ja
päivällistarpeiden ostosta, retkistä, näytelmäkirjoista sekä posti-, puhelin-
ja vuokranmaksuista.
Vuonna 1939 seuralle hankittiin viljanlajittelija, jonka
ostamiseksi otettiin Paanajärven osuuskassalta 700 markan suuruinen laina.
12.3.1939 pidetyssä kokouksessa hyväksyttiin seuraavat koneen käyttöä koskevat
säännöt: 1) Viljanlajittelijaa ovat oikeutettuja käyttämään kaikki
jäsenmaksunsa suorittaneet maamiesseuran jäsenet. 2) Korvauksena lajittelijan
käytöstä päätettiin periä maamiesseuralle Smk 1 / 60 säkiltä puhdistamatonta
viljaa vähimmän korvauksen ollessa yksi markka. 3) Viljanlajittelijaa on
jokainen jäsen oikeutettu käyttämään kotonaan tai sopivaksi katsomassaan
paikassa. 4) Viljanlajittelijaa käytettävä ohjeen mukaisesti ja käyttäjä on
vastuussa huolimattomuuden takia sattuneesta viljanlajittelijan särkymisestä.
5) Viljanlajittelijan käyttömaksut perivät piirimiehet aina piirillään ja
perivät maamiesseuran jäsenmaksun samassa yhteydessä. 6) Kaluston hoitajaksi
alapään piiriin valittiin Armas Kauhanen.
Maamiesseuran toimintaan kuului neuvontatyö, jota tehtiin mm. Oulun läänin Talousseuran
sekä Oulun läänin Kotiteollisuusyhdistyksen kanssa. Esimerkiksi vuonna
1938 pidettiin Talousseuran järjestämä
karjakkokurssi ja seuraavana vuonna oli Kotiteollisuusyhdistyksen kolme viikkoa
kestänyt veneentekokurssi. Edellämainitulle karjakkokurssille otti osaa
paanajärveläisiä tyttöjä ja se järjestettiin Rajalassa, jonka navetta oli
kurssin ajan oppilaiden harjoituspaikkana. Opettajina toimivat Talousseuran
puolesta agronomi Saarni ja karjatalousneuvoja Kymäläinen. Ohjelmaan kuului
aamuin illoin käytännön harjoittelu navetassa sekä päivällä pidetyt
teoriatunnit, joilla käsiteltiin karjanhoitoon ja ruokintaan liittyviä asioita.
Kurssin päätteeksi kilpailtiin käsinlyspyssä ja vietettiin päätösjuhla, jossa
esiteltiin mm. oppilaista tehty kronikka.
Tietyt tapahtumat toistuivat vuosittain. Kylän naiset
osallistuivat joka syksy ruuanlaittokurssille, jonka päätteeksi kyläläisille tarjottiin
maksullinen päivällinen. Myös koululaiset olivat mukana seuran toiminnassa.
Heillä oli kotonaan 05-1 aarin kokoiset kerhopalstat, joissa kasvattivat mm.
porkkanaa, punajuurta, sipulia, keräkaalia ja hernettä. Kesän aikana
kerhoneuvoja kävi tarkastamassa palstat, ja syksyllä arvioitiin saadut sadot sekä
palkittiin parhaat kasvattajat.
Neuvontatyön kautta saadun hyödyn ja tiedon lisäksi seuran keskeinen tehtävä
oli paanajärveläisten keskinäisen kylätunteen lujittaminen. Seuran kokoukset
olivat suojeluskunnan ja lottien järjestämän toiminnan sekä lestadiolaisten
seurojen ohella niitä tilanteita, joissa asukkaat saivat tavata toisiaan.
Vaikka ihmiset kokoontuivtkin yhteen jonkun tietyn aatteen nimissä, oli useille
kuitenkin tärkeintä pelkkä yhdessäolo, johon aate tarjosi sopivan
mahdollisuuden. Varsinkin nuoret tulivat näihin tilaisuuksiiin ensisijaisesti
tavatakseen toisiaan ja vasta toissijaisesti jostain muusta syystä. Tärkeintä
ei välttämättä ollut se, miksi oltiin yhdessä, vaan se, että oltiin yhdessä.
Näin myös maamiesseuran toiminta merkitsi varsinaisen sisältönsä ohella yhdessäoloa,
jonka kautta kuvastui paikallinen sisäryhmäasenne sekä ihmisten samastuminen
omaan kyläänsä ja sen elämäntapaan. Esimerkiksi maamiesseuran järjestämät
ohjelmalliset iltamat olivat koko kylän suosima juhla. Tavallisesti
paanajärveläiset kokoontuivat kylän taloissa ja ihmiset antoivatkin auliisti
pirttinsä yhteiseen käyttöön. Ohjelmaan kuului aina kahvitarjoilu ja joskus
illan päätteeksi oli luvassa myös tanssia. 23.4.1939 pidettyjen iltamien
ohjelma oli seuraava.
Ohjelma Yhteislaulua
Tervehdyspuhe Erkki Rajala
Runo nti Lempi Pesonen
Esitelmä nti Toini Hämäläinen
Väliaika
Yhteislaulua
Lausuntaa Aili Pesonen
Yksinlaulua Betty Leinonen
Esitelmä maat.tekn. Veikko Sarkkinen
Murrejuttuja mv Kalle Härkönen
Näytelmä ”kyllä kauppias auttaa”
Iltama alkaa klo 19 i.p.
Pääsymaksut Smk 5-3.
Lähdeaineisto: Anneli Meriläinen, Paanajärvi 1993
Helsinki 23.3.2020
Veli M. Leinonen