Paanajärven Maamiesseura

Lottien kahvitarjoilu Mannisessa 1930-luvulla. Kuva Sanni Tyynelän kokoelma, Kuusamo-Seuran arkisto.

Maalaisseurojen alkuperäisessä tarkoituksena oli ”herättää, voimassa pitää ja virkistää mieliä sellaisiin parannuksiin, joitten käytännöllinen hyöty on tullut yleisesti todistetuksi”. Pellervolaiseen aatteeseen liittynyt Kuusamon maalaisseura aloitti toimintansa vuonna 1899. 1930-luvulle tultaessa nimi oli muuttunut maamiesseuraksi, se oli levinnyt eri puolille pitäjää ja Paanajärvelläkin toimi oma aktiivinen yhdistyksensä. Vuoden 1937 toimintakertomuksen mukaan tässä seurassa oli 75 jäsentä, joista oli pienviljelijöitä 70 ja muun ammatin harjoittajia viisi. Vuoden aikana pidettiin kolme johtokunnan kokousta, kahdeksan yleistä kokokousta (300 osanottajaa) sekä kahdet iltamat (120 osanottajaa).

Johtokuntaan kuuluivat puheenjohtaja J.G.Rajala, sihteeri Kalle Härkönen, rahastonhoitaja J.H. Rajala sekä J.H. Uusi-Anttila (Leinonen), J.E. Pesonen ja Lempi Pesonen. Naisjaoston johdossa toimivat puheenjohtaja Lempi Pesonen, sihteeri Aili Pesonen, sekä Hanna Härkönen ja Betty Leinonen. Vuoden aikana seura järjesti lannanhoito-, hyönteishävitys- sekä pellavanviljelys ja – jalostuskilpailut. Keskeisinmpiä kokouksissa käsiteltyjä asioita olivat kylvösiemenen peittaus, perunanviljelys, siankasvatus, rikkaruohojen hävittäminen, lampaanjalostaminen ja –hoito, pitovaatteet, niiden valmistus ja kunnossapito sekä kodin ympäristön kaunistaminen.

Maamiesseuran tulot koostuivat pääasiassa jäsenmaksuista, iltamien pääsylipuista sekä kahvi- ja päivällistuloista. Menoja kertyi mm. kahvi- ja päivällistarpeiden ostosta, retkistä, näytelmäkirjoista sekä posti-, puhelin- ja vuokranmaksuista.

Paanajärven rajavartioston väkeä, suojeluskuntalaisia ja lottia 1930-luvun alussa. Kuva Sanni Tyynelän kokoelma, Kuusamo-Seuran arkisto

Vuonna 1939 seuralle hankittiin viljanlajittelija, jonka ostamiseksi otettiin Paanajärven osuuskassalta 700 markan suuruinen laina. 12.3.1939 pidetyssä kokouksessa hyväksyttiin seuraavat koneen käyttöä koskevat säännöt: 1) Viljanlajittelijaa ovat oikeutettuja käyttämään kaikki jäsenmaksunsa suorittaneet maamiesseuran jäsenet. 2) Korvauksena lajittelijan käytöstä päätettiin periä maamiesseuralle Smk 1 / 60 säkiltä puhdistamatonta viljaa vähimmän korvauksen ollessa yksi markka. 3) Viljanlajittelijaa on jokainen jäsen oikeutettu käyttämään kotonaan tai sopivaksi katsomassaan paikassa. 4) Viljanlajittelijaa käytettävä ohjeen mukaisesti ja käyttäjä on vastuussa huolimattomuuden takia sattuneesta viljanlajittelijan särkymisestä. 5) Viljanlajittelijan käyttömaksut perivät piirimiehet aina piirillään ja perivät maamiesseuran jäsenmaksun samassa yhteydessä. 6) Kaluston hoitajaksi alapään piiriin valittiin Armas Kauhanen.

Maamiesseuran toimintaan kuului neuvontatyö, jota tehtiin mm. Oulun läänin Talousseuran sekä Oulun läänin Kotiteollisuusyhdistyksen kanssa. Esimerkiksi vuonna 1938  pidettiin Talousseuran järjestämä karjakkokurssi ja seuraavana vuonna oli Kotiteollisuusyhdistyksen kolme viikkoa kestänyt veneentekokurssi. Edellämainitulle karjakkokurssille otti osaa paanajärveläisiä tyttöjä ja se järjestettiin Rajalassa, jonka navetta oli kurssin ajan oppilaiden harjoituspaikkana. Opettajina toimivat Talousseuran puolesta agronomi Saarni ja karjatalousneuvoja Kymäläinen. Ohjelmaan kuului aamuin illoin käytännön harjoittelu navetassa sekä päivällä pidetyt teoriatunnit, joilla käsiteltiin karjanhoitoon ja ruokintaan liittyviä asioita. Kurssin päätteeksi kilpailtiin käsinlyspyssä ja vietettiin päätösjuhla, jossa esiteltiin mm. oppilaista tehty kronikka. Tietyt tapahtumat toistuivat vuosittain. Kylän naiset osallistuivat joka syksy ruuanlaittokurssille, jonka päätteeksi kyläläisille tarjottiin maksullinen päivällinen. Myös koululaiset olivat mukana seuran toiminnassa. Heillä oli kotonaan 05-1 aarin kokoiset kerhopalstat, joissa kasvattivat mm. porkkanaa, punajuurta, sipulia, keräkaalia ja hernettä. Kesän aikana kerhoneuvoja kävi tarkastamassa palstat, ja syksyllä arvioitiin saadut sadot sekä palkittiin parhaat kasvattajat.

Neuvontatyön kautta saadun hyödyn ja tiedon lisäksi seuran keskeinen tehtävä oli paanajärveläisten keskinäisen kylätunteen lujittaminen. Seuran kokoukset olivat suojeluskunnan ja lottien järjestämän toiminnan sekä lestadiolaisten seurojen ohella niitä tilanteita, joissa asukkaat saivat tavata toisiaan. Vaikka ihmiset kokoontuivtkin yhteen jonkun tietyn aatteen nimissä, oli useille kuitenkin tärkeintä pelkkä yhdessäolo, johon aate tarjosi sopivan mahdollisuuden. Varsinkin nuoret tulivat näihin tilaisuuksiiin ensisijaisesti tavatakseen toisiaan ja vasta toissijaisesti jostain muusta syystä. Tärkeintä ei välttämättä ollut se, miksi oltiin yhdessä, vaan se, että oltiin yhdessä.
Näin myös maamiesseuran toiminta merkitsi varsinaisen sisältönsä ohella yhdessäoloa, jonka kautta kuvastui paikallinen sisäryhmäasenne sekä ihmisten samastuminen omaan kyläänsä ja sen elämäntapaan. Esimerkiksi maamiesseuran järjestämät ohjelmalliset iltamat olivat koko kylän suosima juhla. Tavallisesti paanajärveläiset kokoontuivat kylän taloissa ja ihmiset antoivatkin auliisti pirttinsä yhteiseen käyttöön. Ohjelmaan kuului aina kahvitarjoilu ja joskus illan päätteeksi oli luvassa myös tanssia. 23.4.1939 pidettyjen iltamien ohjelma oli seuraava.

Paanajärven lottien kioski lossirannan tuntumassa.

Ohjelma                               Yhteislaulua
                                                          Tervehdyspuhe Erkki Rajala
                                                          Runo nti Lempi Pesonen
                                                          Esitelmä nti Toini Hämäläinen
                                                          Väliaika
                                                          Yhteislaulua
                                                          Lausuntaa Aili Pesonen
                                                          Yksinlaulua Betty Leinonen
                                                          Esitelmä maat.tekn. Veikko Sarkkinen
                                                          Murrejuttuja mv Kalle Härkönen
                                                          Näytelmä ”kyllä kauppias auttaa”
                                                          Iltama alkaa klo 19 i.p.
                                                          Pääsymaksut Smk 5-3.

Paanajärven maamiesseuralaiset retkellä 1930-luvulla Sovakylässä. Kuva Impi Pesosen kokoelma, Kuusamo-Seuran arkisto. Kuvasta tunnistetut Hanna Härkönen, Paavo Härkönen, Juho E. Leinonen.

Lähdeaineisto: Anneli Meriläinen, Paanajärvi 1993

Helsinki 23.3.2020
Veli M. Leinonen