Meille monille Paanajärven matkaajille niin tuttu Lilja Efimova nukkui pois aamuvarhain 16.3.2017 vietettyään viimeisen elinvuotensa Sotkamon Himmelissä. Otamme osaa lähiomaisten suureen suruun, samalla, kun kerron hiukan Liljasta ja ystävyydestämme, joka välillemme syntyi 1994 alkaen.
Saavuttuani Pääjärvelle 1994 syksyllä tapasin Elenan, Liljan tyttären, joka toimi usein oppaanamme matkatessamme Paanajärvellä. Tällä tavoin tutustuin myös Liljaan majoittuessamme Pääjärvellä hänen kotiinsa.
Liljan ja Eemelin perhepotretti.
Lilja oli syntynyt 26.4.1929 Bostonissa. Hänen äitinsä Helena muutti Viipurista vuonna
1911 Amerikkaan. Hän tapasi tulevan puolisonsa Armas Mikkosen Amerikan maalla
ja he avioituivat siellä 1917. Mutta kuuluisa Amerikan 1930-luvun
lama oli mitä ilmeisin syy ja seuraus muuttomatkalle silloiseen
Neuvostoliittoon vuonna 1933. Pitkän laivamatkan jälkeen perhe asettautui
Uhtualle. Vanhemmat työskentelivät Uhtuan lastenkodissa. Hänen isänsä Armas
Mikkonen työskenteli hevosmiehenä. Hän oli kotoisin Suomen Pylkönmäen
Karstulasta. Puoliso Helena Mikkonen os. Häkämies työskenteli keittiön
ruuanvalmistuksen parissa. Hän oli kotoisin Säkkijärveltä.
Lilja kuvassa oikealla.
Lilja Efimova oli koulutukseltaan metsäalan teknikko ja hän työskenteli metsätyömailla
työnjohtajana Kiestingin kauppalan työmailla. Hän avioitui Eemeli Efimovan
kanssa 1952. Perheeseen syntyivät Elena 1958 ja Viktoc 1955. 1963 perhe muutti
Tunkajärvelle.
Vuoden 1973 aikoihin perhe asettautui Pääjärven suomalaisten rakentamaan
kerrostaloasuntoon Pääjärven kylään.
Lilja työskenteli Pääjärven rakennusosaston tulkkina. Kylän rakennusprojektin
valmistuttua Lilja siirtyi kaupungin päiväkodin palvelukseen. Kaupungin
syntyaikoina 1970-luvulla Lilja tuli tutuksi monille suomalaisille toimiessaan
tulkkina suomalaisten ja venäläisten välillä. Tapasipa hän myös Urho Kekkosen,
ja sitä perua on vielä nykyisinkin pystyssä oleva sauna-huvila
hiekkakangaspohjaisessa harjumaastossa Tuhkajärven rannalla.
Eemeli puolison kuoltua 16.3.1984 Lilja jäi leskeksi. Kohtalo sienetöi
yllättäin myös Liljan kuolinpäiväksi samaisen 16.3.(2017).
Lilja tammikuussa 2017
Lilja oli hyväsydäminen ja kannustava luonnonlapsi. Hänen tarinansa neuvostoajoilta olivat mielenkiintoisia. Tunkajärven kylä oli pitkään heidän asuinpaikkansa. Tarinat 1950-luvun jälkeisestä ajasta metsätyömailla olivat mielenkiintoista kuultavaa.
Liljan ja allekirjoittaneen ystävyys muuttui lähinaapuruudeksi hänen saapuessaan paluumuuttajana Suomeen ja Sotkamoon 1997-vuoden loppupuolella. Matkamme Suomeen on jäänyt erityisesti mieleen. Kaikkihan Uhtuan suuntaan Kostamuksen kautta matkanneet tietävät millainen tiestö naapurissamme on. Pääjärveltä Sotkamoon matka kestää helposti 8-10 tuntia rajamuodollisuuksista riippuen. On laaksoa ja KisKis-kukkulaa, on kiviä ja kuoppia tiellä. Mutta eipä Lilja liioin valittanut. Suomeen saavuimme väsyneinä, mutta onnellisina.
Aluksi Lilja asettautui hotelliimme, jonka jälkeen hän sai pysyvän oleskeluluvan ja asunnon Sotkamon keskustassa. Lilja luki paljon. Kirjoittajana ja kielen taitajana hän oli erityisen taitava ja ahkera. Usein hän julkaisikin tarinoitaan Karjalan Heimo-lehdessä ja Karjalan sanomissa. Parasta Liljassa oli hänen vilpitön myötäelämisen taito ja empatiakyky. Tavatessani hänet viimeisen kerran kasvokkain Sotkamon Himmelissä loppiaisviikolla tänä vuonna 2017, saatoimme vaihtaa vielä muutaman sanasen kasvokkain, vaikka puhuminen oli sairaudesta johtuen Liljalla jo hyvin vaikeaa. Liljaa jäivät kaipaamaan perillisten Elenan ja Viktorin lisäksi, lähiomaiset ja lukuisa joukko ystäviä ja sukulaisia.
Nuku siellä taivaallisessa kodissasi, Lilja. Muistamme sinua lämmöllä näillä sanoilla;
Lilja, kukkien kukka
Niin mukavan kaunis muistosi jäi,
Liljankukkana aina sut näin,
iloinen mielesi virkisti ain,
hienoa että tutustua sain,
kauniita tarinoita kirjoitit muistin,
parhaimmat aikasi tallensit kuistin,
lopulta kylmyys kesäksi suli,
marjana kypsyit – aikasi tuli.
Helsinki 1.4.2017
Veli M. Leinonen
