Esikoisteokseni ”Paanajärven runopurojen solina 2016” uusjulkaistaan näillä sivuilla kevään kuluessa.
KIRJAN ESIPUHE
Kuusamon pitäjään kuulunut Paanajärvi tunnetaan nykyisin National Park Paanajärvenä. Se sijaitsee Venäjän Vienan Karjalassa, Louhen piirissä. Paanajärvi luovutettiin jatkosodan jälkeen, rauhanehtojen mukaisesti, Neuvostoliitolle. Kansallispuisto Paanajärvi syntyi suomalais-venäläisenä yhteistyönä vuonna 1992.
Paanajärvi on tavallaan Kitka-, Kuusinki-, Oulanka- ja Sovajoen jokisuiden suisto, eräänlainen joenjatke, vesijättö, joka jatkuu Oulankajokena Pääjärvelle saakka. Vuonomainen järvi on noin 24 km pituinen kalliorinteinen kapeikko, joka on keskimäärin vain kilometrin levyinen. Järven keskisyvyys on 55 m. Suurin mitattu syvyys on peräti 128 m. Tämä syvänne sijaitsee Leppälän tilan kohdalla.
Paanajärven karu kauneus on vaikuttava, johon vuodenajat tuovat omat erikoispiirteensä. Niinpä meille Paanajärven sukukunnan perillisille paikka on lähes maanpäällinen luontoparatiisi.
Isäni suvun kotitila, Uusi-Anttila, sijaitsi noin kilometrin etäisyydellä Mäntykoskelta itäänpäin. Naapuritiloja olivat Kuusela ja Härkönen lännessä, sekä Paavola idässä. Isovanhempani Juho Hermanni ja Kaisa Sofia Leinosen perheessä oli kolme tytärtä ja kahdeksan poikaa.
Kotiseuturakkaus
Hämmästyttävää, miten voimallisesti ihminen voi kokea kotiseuturakkauden vetovoiman. Vaikka sukumme äidit ja isät kokivat valtavan menetyksen, heidän kotiseuturakkaus ei ole hiipunut koskaan. Tämä kipinä iski myös minuun vuonna 1994. Vaikka itse en ole syntynyt Paanajärvellä, tuntui ensivierailusta alkaen siltä kuin olisin palannut omille juurilleni, mitä se tietyllä tavalla olikin.
Rantauduttuamme järven itäpään leirintäalueelle iltaehtoon alussa pääsimme miltei välittömästi kalastuspuuhiin Niskakosken yläpuolisen Rajasaaren kupeeseen. Siitä sain kuin sainkin ensimmäiset Paanajärven ahvenet ja harjukset parin taimenen kera! Illanvietto sujuikin rattoisasti savustuspuuhissa kalojen päätyessä matkaseurueen suihin. Illan päätteeksi pääsimme vielä vihtomaan ja vastomaan itäpään rantasaunan lämpöön.
Seuraavana päivänä seilasimme Lola-laivalla kohti Paanajärven nähtävyyksiä. Vierailimme Mäntyniemessä, Ruskeakallion kupeessa ja Mäntykoskella. Viimein rantauduimme Anttilan tiluksille. Koivikon keskeltä löytyivät pystyyn jäänyt liuskekiviuuni, talon portaikko sekä peruskivet. Rantasaunan kiuaskivet löytyivät rannalla kasvavan männyn kupeesta. Sillä hetkellä sieluni sopukoissa joku tuntui sanovan: ”Poika, olet tullut kotiisi!” Laivalle palattuamme sukelsin Paanajärveen. Se oli ikäänkuin kaste joka liitti minut lopullisesti Paanajärven perillisten sukukuntaan.
Tuosta hetkestä alkaen Paanajärvi on ollut harrastukseni ja ajoittain myös työtäni erä- ja kalastusoppaana. Olen vieraillut alueella monia kymmeniä kertoja milloin yksin samoilemassa, milloin matkaseurueen oppaana.
Runot tulivat elämääni
Vuonna 2002, elämäni suuren myllerryksen jälkeen aloin kirjoittaa runoja, vaikkakin olin kirjoittanut niitä jonkin verran jo nuoruudessani. Ensin kirjoitin Mielitietty kokoelman (2003), joka sisälsi kymmenkunta runoa.
Olin sattumoisin tutustunut kirjailija Huoviseen Sotkamossa, lähetin hänelle kokoelman luettavaksi. Ilahduin, kun sain häneltä kortin, joka oli kannustava. Korttiin oli kirjoitettu kysymys: ”Mahtaisitko haluta julkaista niitä?” Mutta siihen aikaan aineistoa oli niukasti, enkä ollut varma kyvyistäni kirjoittajana. En tunne vieläkään osaavani kirjoittaa, runouteni etsii vielä tyyliään, luulen, mutta kyllä harrastajakirjoittajanakin kehittyy. Minun kirjoitusharrastus on tapahtunut itse opiskellen, yrityksen ja erehdyksen kautta. Haaveenani on aina ollut oma runoteos, joka lopulta toteutui. Runoja on kertynyt kaikkiaan noin 160, joista mieluisimmat olen valinnut tähän ensijulkaisuuni. Valtaosa runoistani liittyy tavalla tai toisella Paanajärven kokemuksiini, mutta mukana on myös muutama Vienan Karjala–aihe. Kirja sisältää myös kymmeniä, itseottamiani valokuvia vuosien varrelta, nekin pääasiassa Paanajärveltä.
Mukavia lukuhetkiä!
Helsingissä 11.10.2016 Veli Matti Leinonen