Vanhan äijän tarina Taas vanhat pierut muistelevat omaa nuoruuttaan, kun elettiiin me silloin kuin heinäpellossa, voit kuulla vielä vanhan aitan oven narinan, mä jatkan loppuun tämän tarinan. Kun ovet suljet avata et enää niitä saa, mut parhaat muistot mieleen palajaa, ja vaikka et koskaan enää lempeäsi nää, niin muistot aina mieltä lämmittää. Nuo uurteet hänen kasvoillaan kertoo huolista, jäi ryppyraidat otsallesi viinan juonnista, ei nuoruutemme raukkauskaan oisi hempeä, jos ollut ei siinä lempeä. Sen nautinto voi olla joskus hurjan kiimaista, on silloin paras silmää hieraista, jos kotiin lähtö oisi vielä liian aikaista, on paras silloin ovi aukaista. Me kavereiden kanssa omaa aikaa muistellaan, ja vaikeuksista ainiaasti yhä vaietaan, on jokaisella aina omat murheet mukana, mut ystävyyttä ei voi hukata. Taas vanhat pierut muistelevat omaa nuoruuttaan, kun elettiiin kuin heinäpellossa, voit vielä kuulla hetken äijjän äänen narinaa, mut en mä jatka tätä tarinaa. 22.7.2020 Veli M. Leinonen (laula jos laulattaa...)