Riistäytynyt riimi
Luonnonpuistoon asteli Saima,
häneen tarttunut oli nuha,
seuranaan hällä on kaima,
tuo sukkelaliikkeinen kuha.
Yhteinen vaiva heillä ol haima,
joka lekotti mahassa yhä,
asteluilme on vakavan tuima,
onhan luonnonpuistomme pyhä.
Reippaasti reissussa oli myös Reima,
matkassa myöskin Masa,
viihdytti heitä tyttöjen keima,
maisemankaunis nainen kuin vasa.
Katseli luontoa myöskin inssi,
mukanaan hällä on saha,
likainen kaukoputkessa linssi,
näkemäesteenä vietävän paha.
Mikähän olisi mieluinen tanssi,
jos itse on pullukkamaha,
maistuisko heille ennemmin brunssi,
oisko musalaitteeseen sopiva raha?
Metsäpolun merkkinä leima,
pilkottaa puussa kuin pinssi,
paikka paikoin näky niin huima,
et’ tauolla maistuvi punssi.
Mut reissusta tulikin pikkuinen kisa,
nähtiin taipaleen varrella lanssi,
vaikka kulkurin housu on pikkuisen risa,
tehdään nuotiotulilla lunssi.
Huipulla tunturin istutaan yhä,
pysyy vakka kannellaan vissi,
tähän en nyttemmin enempää kyhää,
koska tunturin huippu on tissi.
25.7.2020 Veli M. Leinonen