Älä pyydä, jos päästät!
Jospa oisin kiiski,
piikikäs ja siisti,
täkykala töppänä,
pikkuruisen höppänä,
jos joku minuun tarttuisi,
en aikuiseksi varttuisi.
Ahveneksi tultua,
on elo riemukulkua,
selkäevä uhmakas,
kylkiraita soinnukas,
olen vähäruotoinen,
hiukan juromuotoinen.
Ankerias oon ahkera,
todellisen rohkea,
vaellukseen valistettu,
luomakunnan lunastettu,
rasvahappohalukas,
ehkä hiukan niljakas.
Olen haavi auki hauki,
en olostani aina nauti,
keljukoukuin kiusataan,
suuhun rautaa tarjotaan,
kitalaki kipeänä,
sellaista on elämäni.
Minä olen lohi,
en kotiin tulla tohi,
ennen sinne kuljettiin,
kunnes joki suljettiin,
meressä mä viihdynkin,
ajoverkot kieltäisin.
Olen piikkikampela,
eloni on ankea,
pohjassa mä piilottelen,
ekoani kiillottelen,
litistettiin minut tänne,
lienen silti ystävänne.
Matikkana matelisin,
ruohopaikat katselisin,
kyhnyttäisin kyyhkyläistä,
mätimaiti kylkiäistä,
kippuralle kiemurtelen,
pohjamudan tutkiskelen.
Muikkuna on mukavampi,
parven kanssa seilata,
kavereiden karkeloissa,
omaa kuvaa peilata,
mätimuikkumukavata,
syksykesään kutsuvata.
Siloposki silakkana,
vilahtelen hopeana,
meitä joukkomurhataan,
rehuruokaan uhrataan,
voisitteko arvostaa,
peruskalan pelastaa?
Taidan olla ihan sampi,
teitä hiukan nokkelampi,
nautin tosilihavaa,
elo-olon ihanaa,
olen, elän suojelussa,
siksi pysyn Kanadassa.
Jospa oisin siika,
olisinko piika,
joukkoistaisit joutavaksi,
pyydystäisit noutavaksi,
vähän ruokaa antaisit,
kunnes kuolo koittaisi.
Hurja olen harjus,
koskikala lurjus,
viihdyn aina virrassa,
perhot nappaan pinnassa,
vältän sinun koukkuja,
vilkkuja ja loukkuja.
Koskikala olen toutain,
uiskentelen aina joutain,
ponnistelen pontevasti,
suunnistankin sulavasti,
mua ette kiinni saa,
parempi mut unohtaa.
Olen vanha korpuusa,
kyttyrä ja kumara,
lohena mua pidetään,
mädin vuoksi pyydetään,
istutettiin sinne tänne,
silti olen ystävänne.
Taimen olen taitaja,
täplikkäänä tummuva,
nousen pitkät joenpätkät,
ohittelen siimajätkät,
pyrstöpotkullani jousen,
kotimaisemiini nousen,
Punasilmä olen särki,
silti mulla päässä järki,
olen pikkuruotonen,
lähes siian muotonen,
kysynpä nyt vakavana,
kuka muka roskakala?
Lahna olen lattea,
salakaksi luultua,
rysäänhän me rynnätään,
joukkotuhoon synnytään,
suomupinta kylkiä,
miksi pitää hylkiä?
Järjestämpä sulle jäynää,
miten tunnistaisit säynään,
siiaksiko luulisit,
naurua nyt kuulisit,
olen jokijoutuisa,
viininpunan lihaisa.
Kapakala, kuuli kuore,
parhaimpana olen tuore,
mäti ihan herkkua,
muikunmädin serkkua,
kevätkutu kuuluisa,
lipponieluun kutsuva.
Minä olen nisäkäs,
imettäjä idässä,
Vienanmeren viehättävin,
valkeemereen vaeltelen,
maitovalasmaitoo juotan,
ihmisyyteen yhä luotan.
Älä pyydä, älä päästä,
kivuista myös kalat säästä,
kolkkaa heti ruokakala,
muista kunnioitus, vala,
aisteiltansa kalakin,
on elollisen tuntevin.
20.8.2020 Veli M. Leinonen