Tuumatin tarina- ja runosivusto jatkaa julkaisutoimintaa
Kohtapuoleen parikymmentä vuotta sitten avasin tuumatti-sivuston. Se oli hyvin pitkälle itseopiskelua julkaisutoimintaan netissä. Yrityksen ja erehdyksen kautta sivustosta tulikin ihan toimiva ja käyttökelpoinen. Aluksi keskityin Paanajärvi-aiheisiin ja kuviin, mutta pikkuhiljaa sivusto laajeni suuntaan jos toiseen tarinoiden ja runojen myötä. Loppujen lopuksi sivustosta tuli melkoinen sillisalaatti ja sen päivittäminen osoittautui työlääksi dreamweaver3 ohjelmalla. Uuden sivun lisäämisen jälkeen piti käydä päivittämässä iso liuta osoitehakemistoa, jotta homma pysyi loogisessa järjestyksessä. Lopetin sivuston ylläpidon ja jätin uusimatta tuumatti.com domainin. Myöhemmin huomasin sivuston muuttuneen kiinankieliseksi ja kun en kiinaa osaa en tiedä mikä sen sivuston käyttötarkoitus on. Paanajärvi.fi sivusto jatkaa itseellisenä pitäytyen Paanajärvi-, Paanajärven lähialue- ja Vienan Karjala-aiheissa.
Mitä uusi tuumatti.fi tulee julkaisemaan?
Tänään on siis avattu toimestani tuumatti.fi sivusto. Sivustolla tulen julkaisemaan ajankohtaisia (ajantasa-blogi), tarinoita, kertomuksia, pakinoita, runoja ja kuvia. Valmista aineistoa on kertynyt mukavasti, joten niillä aloitan. Julkaisen myös ensimmäisen runokirjani (Paanajärven runopurojen solina, 11.10.2016) uudistettuna. Kaiketi kirjoittamalla (toivottavasti) itse kukin harjaantuu, ja esim. runot löytävät oman tyylinsä, ovat soljuvampia, luettavampia ja löytävät oman rytminsä. Tarinoita ”Suomen saloilta ja pohjolan perukoilta” on julkaisuvalmis noin satasivuisena, ja uusia runoja on syntynyt noin parisataa kappaletta. Aloitin viime jouluna ”runo päivässä” projektin, ja toistaiseksi tahdissa on pysytty. Kaikkia näitä julkaisen pikkuhiljaa fiilispohjalta, ajan salliessa, jopa päivittäin. Ainahan tämäkään puuha ei innosta. Pyydän huomioimaan, että sivusto muokkautuu päivittäin ja on vielä alkuvaiheessa joten kaikki osiot eivät vielä toimi täydellisesti.
Palautesivukin tullee käyttöön ja muutenkin viestiä saa lähettää. Otan mieluusti julkaistavaksi myös ”vieraskynä”- periaatteella tarinoita, pakinoita, runoja ja kuvia (julkaistaan omalla nimellä tai kirjoittajan nimimerkillä).
Näissä merkeissä kuulumisiin,
Helsinki 14.4.2020
Veli M. Leinonen
Koronakyykky
Köyhyys taas tuttavaks tuli,
talouskasvu hetkessä suli,
bensan hinta hiukan laski,
kansan kasvoille saatiin maski,
valtio rahhaa ja lainoja takkaa,
hallitus vappusatasii jakkaa,
hillitty kansa kotona itkee,
farmari pellollaan kyykkii ja kitkee,
tähän jos kansa oikeesti tottuu,
kohta raha ja ruokakin loppuu,
vaan ei ole hättää,
eikä oo hoppu,
paitsi jos vessapaperi on loppu.
5.4.2020 Veli M. Leinonen
Runoja täältä
Tärppejä kirjasta
”Paanajärven runopurojen solina”
“Kuulkaa korpeimme kuiskintaa, jylhien järvien loiskintaa…”, kirjoitti Ilmari Kianto aikanaan Kainuun marssin alkusanoiksi.
Suomeni saloilla ja pohjolan perukoilla tarinoiden taustaa:
Nuoruusvuosien Kuusamo ja Koillismaa on tullut tallattua ristiin rastiin luonnossa ja erävesillä liikkuen. Talvet hiihdettiin ja kesäajat rymyttiin Toranginahon maisemissa. Tuohon aikaan Toranginharjulta löytyi kymmeniä korsuja (ts.taisteluhautoja) ja pommin synnyttämiä poteroita muistona käydyistä sodista.
Nuoruusvuosien Kuusamo ja Koillismaa on tullut tallattua ristiin rastiin luonnossa ja erävesillä liikkuen. Nuoruusvuosina talvet hiihdettiin ja kesäajat rymyttiin Toranginahon maisemissa. Tuohon aikaan Toranginharjulta löytyi kymmeniä korsuja (ts.taisteluhautoja) ja pommin synnyttämiä poteroita muistona jatkosodasta.
Nuoruuteni vietin kasvattipoikana setäni perheesssä Kuusamossa 1958 alkaen. Isäni suku on vanhan luovutetun alueen Kuusamon Paanajärveläisiä jo 1750-luvusta lukien. Miten näin kävi johtui siitä, että äitini sairastui pysyvästi heti syntymäni jälkeen ja isäni lähti Australiaan paremman elämän toivossa eikä sieltä koskaan enää kotiutunut takaisin Suomeen.
Opiskeluvuosien ja työn kautta Suomenmaa on tullut hyvinkin tutuksi omakohtaisin kokemuksin. Suomi on maailman paras asuinmaa monin eri mittarein on todistettu. Minun Suomeni on luontorikkautta ja elämisen oikeutusta tässä upeassa maassa.
Työni ansiosta tutustuin Varsinais-Suomen Turun saaristoon. Hangon saaristossa vietin kolme pitkää kesää, Sipoon saaristossa yhden kesän, Helsingissä ja Espoossa olen asustanut liki viisitoista vuotta. Armeijavuoden vietin Lahden ja Niinisalon seudulla. Saimaa ja järvi-Suomi tulivat tutuiksi Mikkelin yrittäjävuosina. Kallaveden Kuopion seudut ollessani Leppävirralla. Soisalon saari , aina Karvion ja Lintulan luostarin seutukuntiin tuli tutuksi työ- ja yrittäjävuosina.
Kainuun maakuntaan kotiuduin Sotkamon ytittäjävuosina 1991. Äitini suku onkin Sotkamon Nuasjärven Rönnyrannalta 1800-luvun alkupuolelta lähtien, mitä sain tietää vasta Sotkamosta muutettuani.
Rovaniemi tuli tutuksi 1970-luvulla työ- ja opiskeluvuosina hankkiessani hotelli- ja ravintola-alan opistotasoisen keittiömestarikoulutuksen. Rovaniemen Pohjanhovi, Polar ja Polar Ounasvaara tulivat työn kautta tutuiksi.
Oulujokivarren Pikkaralassa vietin lapsuusajan useat kesät. Lapissa Kitkajärven tuntumassa Livojärvellä vierähti pari vuotta. Lapissa liikuin paljon jo 1979-1982 työmatkoillani Sodankylässä, Luostolla ja Kittilössä. Kesän 2016 työskentelin Vuotson ja Kitisenjoen maisemissa.
Venäjän Vienan Karjalan ja Pohjois-Vienan kautta kulkeuduin vanhan Kuusamon Paanajärvelle 1994, isäni serkun, Eero Leinosen ryhdyttyä kavereineen laivureiksi Paanajärvellä. Tällä tavoin Paanajärvi, isäni , pappani ja mummoni vanha kotiseutu alkoivat kiinnostaa minua suunnattomasti. Niimpä sen jälkeiset retkeni yksin ja asiakkaiden kanssa suuntautuivat Paanajärvelle ja Pääjärvelle ja usein myös Vienan Karjalaan Solovetskin saaristoa myöten.
Matkaseurueeni luontoretkeilivät, kalastivat, tutustivat kotisutuhistoriaan, sotahistoriaan ja kulttuurimaisemiin. Vienan Karjalan vieraanvaraiset kylät olivat oma lukunsa.
Tässä yhteydessä julkaisen tarina- ja pakinatyyliin mieleeni juurtuneita sattumuksia ja muisteluita reissuiltani, etupäässä kotiseutuni Koillismaalta, Paanajärveltä, Venäjältä ja Vienan Karjalasta. Mukana on muutama tarina myös menneiden vuosien asuinpaikoiltani Suomesta.
Lisäksi julkaisen satakunta uutta runoa, joita kertyy nykyisin lähes päivittäin.
Helsingissä 27.10.2018
Veli M. Leinonen
Lähde luontoretkelle…
Jo tänään on aika hypätä luontoon patikoimaan, melomaan hyötyliikkumaan vaikka luonnonantimia keräten. Kohtapuoleen villiyrtit ovat parhaimmillaan ja kevätkutuun heräilevät kalat parveutuvat rantavesiin.
