Minun kuuseni latvuksissa
Minun kuuseni latvuksissa,
tuuli henkäili hiljalleen,
sitä katselin aatoksissa,
yksinäisenä itsekseen.
Onko ihminen kuusen kaltainen –
huolen alle vainenko vaipuu.
Minun kuuseni latvuksissa,
istui yksinään orava,
käpykellojen oksistossa,
syntysiementen orrella,
käpy kätevän käpälissä,
suuhun siementä sipeltää.
Minun kuuseni uinuviin oksiin,
tykkylumi jo ennätti,
talven taittavi uuvuksissa,
lumipeitteeseen nukahti.
talvinen tahtoonsa sulki,
moni ihminen ohitse kulki.
Minun kuuseni puhkeaa kukkaan,
suven tullessa toukokuun,
naavapuisessa oksien sukkaan,
pesälintunen piiloutuu,
kesäkuisena syntyvi herkkä,
pihkapuisessa kuusenkerkkä.
