Suomen taiteen uhri

Paanajärvi – Helsinki Kallelan Palokärki 1892-1894. 145 x 90 öljymaalaus kankaalle Yksityinen kokoelma.
Suomen taiteen uhri

Louhikkoinen rinne,
näköala lumoaa,
Nuorushuippu hulppea,
kelopuuta komeaa,
palokärki  juurakon,
istuu oksallansa,
onko tähän viritetty,
linnun kuolinansa.

Keltasilmät vilkkuaa,
korven metsurilla,
elantoa etsien,
hakkaa keloansa,
petäjäistä silppuaa,
tervarosoisessa,
piip, piip –  joskus huudahtaa,
kolon kuoloisessa.

Viimeisiä ilojaan,
yöttömässä yössä,
touhukkaana tosissaan,
erämaiden vyössä,
öisen öinen hiljentyy,
järven pinta tyynin,
aamurusko väreilee,
päivänkoiton dyynin.

Vaskivaaran kertomaa,
malmimöhkäleistä,
kultakarvaa komeaa,
rinteen kylkiäistä,
sikin sokin sinervät,
sinivihreet kuparin,
mikä tähän oikettaa,
ammuttuna kyselin.

Rakastin tätä lintua,
punahattuisena,
sen yksinäistä huutoa,
korven hiljaisessa,
tunnelmointi ankeaa,
ei  lintu enää lennä,
mut Suomen taiteen uhrina,
voi palokärki mennä.

28.8.2020 Veli M. Leinonen
Ei ollut Kallelan Palokärki sukunsa viimeinen.

Vyöryvi virta, taipuvi tuohi

Akseli Gallén-Kallelan kuuluisa Paanajärven paimenpoika 1892.

https://areena.yle.fi/1-523278
Ylen sarjassa jokiemme helmet, Oulanka.

Vyöryvi virta,
taipuvi tuohi

Vyöryvi virta,
könkäällä Kiudan,
taipuvi tuohi,
paimenen löydän,
liikkuvi laine,
juoksussa joen,
lenteli louhi,
Paanani koen.

Pyöritän pyörän,
myllyssä kiven,
kieritän kairan,
syvässä syvän,
norjuen nöyrryn,
edessä ensin,
horjuen pyörryn,
kaatuen lensin.

Valjussa virran,
vietetty aika,
puitani uitan,
urani puran,
huljutan kuljun,
hiekassa sannan,
pitkässä illan,
maiskutan mannan.

Riippuen roikun,
köydessä löyhän,
räiskyen läiskyn,
rannalla köyhän,
kiskoen viskon,
ruuhea rannan,
roiskien räiskin,
korteni kannan.

Liikkuen loikin,
kiveltä kiven,
ennäten lennän,
rannassa sinen,
pitkin ja poikin,
luotojen luokse,
tultua mennään,
ystävän vuoksi.


22.8.2020 Veli M. Leinonen