Talvisen ihme
Avaan verhoni ikkunan aamun,
valo leimahti valkoinen,
vanha huuruinen yksinänsä,
tammenterhojen poloinen.
Lehmus lehteili menneen kesän,
suojaa tarjosi oksissaan,
teki kyyhkynen siihen pesän,
mielitietylleen kodikseen.
Valo kajastuu vuoren takaa,
hyppii harakka hauskuuttaan,
tienoo lumoutuu kirkkauteensa,
talven tuulonen uinahtaa.
Kaamos palkitaan tulevan talven,
päivä kajastaa pitempään,
luonto tarvitsee suojaisaa lunta,
päästään talvisen ihmeeseen.
22.11.2020 Veli M. Leinonen
