Tunneköyhä tukahduttaa puhumattomaksi, loukattujen lempi karkaa yhä kauemmaksi, hellämieli herkistyen oven osaa avata, tunteettomat tuijottavat aina omaan napaansa.
Rahalla saa rakkautta ilman tunnesidettä, materianälkä pitää yllä ahneusvirettä, minä itse ihmeellinen ruokin rahan renkiä, omahyväisenä annat sukan ilman kenkiä.
Hukutettu huomaavaisuus antaa aiheen naljailla, kadotettu laupeus istuu lautein puilla paljailla, syyttämällä siirrät synnin postimerkkis kadottain, kirjoitettuun kirjeeseen saat sanomia sadottain, tunteettomuuskaapuun kaiken tuon voi pukea, mut ”anteeksi” pyytämällä voi aatoksia lukea.
