Naapuriparadoksi

peace photo

Naapuriparadoksi

Kauan oltiin yhtäpataa
naapurimme kanssa,
mut uuden ajan kynnyksellä
emme enää tasajalkaa tanssaa,
ei arven haavat umpeutuneet –
nyt rajat ovat sulkeutuneet.

Tsaarin vallan ikeestä
toviksi me irti päästiin,
vallankumous Leninin
meidät silloin säästi.
Itsenäisyys julistettiin,
laajasti myös tunnustettiin.

Mennyt aika mielessämme
Lenin kuoli, Kremliin palsamoitiin,
muistot muuriin mausoleumiin.

Käsikassara on heti valmis,
Stalin hyppää saappaisiin.
Kansaa kaatui kuin ois metsää,
gulakkeina ammuttiin.

Ilmianto arkipäivän,
politrukit palkittiin,
kohta siellä sotatoimet
Mainilassa laukaistiin.

Oli jotain jäänyt hampaankoloon,
tyytynyt ei nykyoloon,
armeijat pian Suomeen marssi,
mutta siitä tulikin vain suuri farssi.

Välirauha Moskovassa soviteltiin,
meni Petsamoa, Kuusamoa, Sallaa,
Karjalan kannas ja Laatokan Karjala,
Hankoniemessä myös vanjat valssas.

Julman valtaan Suomi taipui,
haavat nuollen, muttei kuollen.

Siirtoväki evakkoina asutettiin,
rajan pintaa linnoitettiin,
Saksa tarjosi apuaan,
siihen myös me tartutaan,
Suomeen saapuu sotilaita
lähes puoli miljoonaa.

Tilaisuus kai teki varkaan,
Suomi kauas rajoiltansa karkaa,
Saksan apukaan nyt ei auta,
niin siinä kävi – rintamat murtui.
Totta jumalauta.

Viivytystaistelut viimeiset käytiin,
Kannaksen kauhuissa kuoltiin ja näyttiin,
sankarivainajain muisto on niistä,
ei auttanut itku, kun nenääsi niistät.

Moskovan rauha lopulta saatiin,
suomi neito nyt syömättä laihtui,
evakkoja parveili siellä sun täällä,
tummat pilvet leijaili Suomemme päällä.

Mutta työhön tarttui kansa,
uutterastaen kaikki raatoi,
pitivät näin puoliansa –
itsenäisyyttä voittonansa.

Niin me suometuttiin suostumuksiin,
vanjan syliin kilpaa juostiin.
varman viennin vaihtokauppa,
ei tarvinnut nyt kenkään auttaa.

Rajat toimi joka suuntaan,
turha oli mitään muuntaa,
Eu-varoin Suomi nukkui,
voiton riemuin vennää kukkui.

Kukoisti myös kaikki kauppa,
troikat juoksi kilpalaukkaa,
etabloitiin suurin elkein,
oli kakku kaunis, lähes melkein.

Kun toiveunta nukkuu Suomi,
kukkaan puhkee Krimin tuomi,
herätä se ei nyt ketään,
homma jatkuu –  kuin ei ois mitään.

Myös Unkrainassa uinui kansa,
astui miinaan – vennään ansaan,
laiminlyöty oma tahto,
housut kintussa ne vain kahto,
ja minkäpä ne sille mahto.

Nyt on kaksi vuotta kamppailua,
ei yhtään kunnon neuvottelua,
rauhaa näin ei rakenneta,
vain sotatoimiin usutetaan.

Tuhon tielle Suomi kulkee,
vaikka rajojansa sulkee,
yhä jatkuu Krimin taisto,
viisautta ois rauhanvaisto.

Sotatoimet lopettakaa,
rauhan toimet aloittakaa,
pelkkä murha aivan turha,
haavekuva – Natoturva.

Ystävyyden ja rauhan puolesta
Hki 25.2.2024 © Veli Juhani

Sota on suuri häpeä

Unkrain War photo

Sota on suuri häpeä

Maailmassa rauhaa nyt tunneta ei lain,
sotakiihko tuhojaan on kylvämässä vain,
tunneköyhyys akuutisti tuottaa meille tuskaa,
vallankahvaan tarttuneilla itsetunto fuskaa.

Kaiken kansan kyykyttäjät pysyy poteroissaan,
kylläisinä kylpemässä omissa karkeloissaan,
suuri joukko lakeijoita myötäkarvaan nuolee,
paskanmarjat välittää, vaik’ syytön kansa kuolee.

Lopulliseen tuhoon meitä kuljettavi juna,
on rauhantoimiin päättäjillä liian pieni muna,
tykinruokaan totutetaan pikkukanat jyvin,
tappamisen mielihyvä syntyy silloin syvin.

Raukkamainen despootti ilman selkärankaa,
luihun lailla luikertelee nielaisemaan valtaa,
kaikki mitä eteen tulee purematta nielee,
kyltymätön ruokahalu on yksinvallan mieleen.

Ajan myötä käärme haukkaa liian suuren saaliin,
lakeijoineen lankeaa hän huomaamatta maaliin,
tuhontiellä taivaltavat omaan miekkaan hukkuu,
vasta sitten rauhan kansa yönsä hyvin nukkuu.

Hki 24.2.2024 © Veli Juhani
Ukrainan tuhoamissodan toisena vuosipäivä