Tuppisuloinen puikulapottu
Onnen eines on salattu Suomen,
siihen perustuu elomme huomen,
kaskettiin kulo ja kaadettiin kauris,
kasvis oli kaikilla nokinen nauris,
saaliiksi saatiin muikkuja varvi,
nuotattiin verkolla silakkaparvi,
kalliomaalaukset kertoivat kuvin,
alttariin uhratut kruunasi huvin.
Juuttisäkkiin kansamme tottui,
laivalla rahdattiin perulaispottui,
porukka joukolla pottuja kuori,
kynnelle kykeni nuori ja muori,
potut ja muikut kypsyivät hovin,
sapuskaa parasta oli se tovin,
sipuli-voisula kruunasi kaiken,
tuoretta tilliä runsaasti taiten.
Lappiin ilmaantui puikulapottu,
äkkiä kansa siihenkin tottu.
Kohtapa kaikki jo pottua huusi,
kypsästä survottiin perunamuusi,
joskus ehkäpä kuoria jaksan,
soutajaeukko saa matikan maksan,
rokulipäivänä vähempi riittää,
pottusalaatti mainetta niittää.
Nälkäkurjet kaukana huusi,
poronkäristys ja perunamuusi!
Revontuliloimussa iltasen hurmos,
kyyditsi kylläiseen puolukkasurvos,
puikulapottu taas kruunasi poron,
huulille hurmos toi voisulanoron,
pakkashuuruista pikkuinen paukku,
kyytipojaksi yhteinen naukku.
Kuuluuko vatsasta kummaa kurinaa?
Se pottua kaipaa tai puikulaperunaa!
Juhannusaikaan saat uusia pottuja,
kesällä siihen saa Suomessa tottua.
Mutta joko on tullut maistettua,
perunarieskaa arinapaistettua?
Höppävoi sen päällä sulaa,
Meillä ei Suomessa nälkä vaivaa,
eikä perunasta ole pulaa.
Hki 04.02.2025 © Veli Juhani