Aina on oltu sinut

Paanajärvi Parkin 26-vuotisella johtajakaudellaan Aleksander ja Natalia Bizhon saivat yhdessä paljon hyvää ja myösteistä kehitystä aikaan. Mukavia eläkepäiviä molemmille tämän runon kera.
Aina on oltu sinut

Katselin vaaralta Nuoruseen päin,
hattarapilvet sen peittävän näin,
idässä kohosi Kivakan korot,
sen kylkiä siveli purojen norot.

Siel siintävät siniset järvenselät,
Oulankajoesta ne kaikki elävät,
honkapuuharjuiset hiekkasannat,
Paanajärven jyhkeät kalliorannat.

Hentohuntuinen kosteinen kaste,
laskeutuu laaksoon utuinen noste,
henkäilee tuulonen tullakseen mukaan,
moni ei nähnyt, kuullut ei kukaan.

Astelin ylhäällä vaaraisan harjun,
kontion kohdaten pelosta horjun,
nuuhkaisi ilmaa, tunnisti minut,
ainahan täällä me oltu on sinut.

31.3.2021 Veli M. Leinonen
SONY DSC
SONY DSC
SONY DSC
SONY DSC

Talvinen Saimaa

Talvinen Saimaa

Tuuli tuiversi tuiskuna järven jään,
hanki aaltoillen myötäili lunta,
mistä tulikin viima ja pakkaspää,
oli kylmyys kuin arktista unta.

Norppa Saimaan piiloutui kinokseen,
oli syntynyt talviseen kuutti,
emo maidollaan pienoista vahvisti,
siihen nukahtaa väsynyt nuutti.

Kevätkiihkossa kutuiset kuleksii,
mätimaiti nyt mateelle maittaa,
jänöjussit ja ilvekset pelehtii,
hankipoikaset täytyy naittaa.

Varis vaakkuvi pesintäpuuhissaan,
korppi kallioseinämää urkkii,
pitää päästä jo munia hautomaan,
pian molemmat pesistään kurkkii.

Saimaan selkiä painosti valkoinen,
umpijäiseen tuon sinisen sulki,
moni jättänyt sinne on  jälkensä,
lumituiskussa koillinen kulki.

29.3.2021 Veli M. Leinonen Saimaalla