SONY DSC
Oivaltavainen
Pienessä purossa taivalsi taimen,
sykkeessä syksyn oivaltavainen,
tuttua reittiä etenee uro,
pikkuisen pieni, mutta niin juro.
Vähässä vedessä kiviä kiertää,
sorakon pohjaan pyrstöllä piirtää,
rinnassa sydän niin hulluna sykkää,
könkään alle kun ihtensä lykkää.
Ylisen könkäät niskassa lienee,
kohtapa hyppy sinne jo vienee,
monta on köngästä päästävä yli,
ennen kuin odottaa niskassa syli.
Harjukset harmina esteiden tiellä,
pitääkö pienen ylpeyttä niellä,
porinaa onkin ja nokkapokkaa,
seurasi pikkuinen taimentokkaa.
Kojamot näyttävät tyyliä lennon,
taimenen taidolla hyppynä rennon,
pikkuinen juro rohkenee juttuun,
turvautuu pian taimeneen tuttuun.
Hurjinkaan hyppy aina ei hurmaa,
nopsana noppein antavi turvaa,
köngäskivelle pikkuinen hyppää,
rohkeasieluista kojamot tykkää.
Niskasta päässeet seuraa on vailla,
tuoksu niin tuttua omilla mailla,
sorakon vilskeessä vilistää taimen,
seuransa löysi tuo vaeltavainen.
29.9.2020 Veli M. Leinonen
