On ikiajan vaurautta kotijoet suoneet, monet tuhat taimenta ja harjustakin tuoneet, ei ilmaiseksi mitään saatu koskitaistelussa, nyt uusi uhka odottavi Kitkan kanjonissa.
Rinteen Reino sotureista oli mitä parhain, poistui meidän rintamalta aivan liian varhain, rahan voimaan herrat luotti, kosket piti valjastaa, mut’ luomakunnan uskolliset, salajuonen paljastaa.
Rinteen Reino uutteerasti valisti myös kansaa, rahan valta johdattavi voimatalousansaan, itsensä voit kahlita sä vaikka kosken alle, mut’ puhdas vapaa villivesi kuuluu kaikkialle.
Nyt koskisotaveteraanit nouskaa rintamalle: Ei kultakaivostoimintaa voi tulla Oulangalle.
Jos luoja joskus paratiisin loisi, ois Paanajärvi aivan ehdoton, jos kesävalssi kutsun sinne toisi, se paljastaisi kylän kohtalon, siel Mäntykoski yhä vielä soittaa, miks vietiin meiltä koti, isänmaa?
Kotiolos talvisessa kosken, on koskikara lumikukkainen, se paljastavi huuruisessa posken, kuin luomakunnan virtaan luotujen, se kurkistelee kosken kivikossa, saalis suussa koskeen luotujen.
