Yhteensä Suomessa rakennettavien jäänmurtajien vaikutuksen on arvioitu olevan 7 000–10 000 henkilötyövuotta. Arkistokuvassa jäänmurtajat Helsingin Katajanokan edustalla.[Joel Maisalmi] kuvakaappaus Iltalehti 10.10.2025
Tulevaisuuden murtajat
On tulevaa taas koeteltu kaikin voimin ponnisteltu, koronaa ja sodan sutta, turhan taiston kaatunutta, valo ainoo aurinkoinen, toki siihen luottaa voinen.
Jotkut uuteen askeltivat, mielessänsä unikuvat, toivo uuteen iskeytyneen, maailmalle laskeutuneen, asialleen vihkiytyneet, toiveuneen uskoutuneet.
Ystävyys ja taattu luotto, täyttymyksen teon tuotto, veljeys siskous ystävyys, aatos tähän pelkistyy, kättä päälle sopimukseen, pitopohjaa kuten sukseen.
Jäät on murtajia varten, maissitähkä onnetarten, jäätyneet kun murretaan vesi jatkaa nousuaan, jäinen kelluu, sulaa jää – jäätyneestä selvitään.
Murretaan myös ajatukset, sulatetaan oletukset, ilmastolle ikiaikain, tähtitaivaan takaa taikain, onnellinen on tää kansa, vakaat pitää puoliansa.
Murrettuina kielikuvat, joskushan ne toteutuvat, tottuneina töitä tehdään, tahdotilaa etunenään, palkinto on murtajien, yön ja päivän puurtajien.
Nyt jo 50 vuotta sitten Jaakko Iloniemi oli päävastuussa ETYK-järjestelyistä. Näin hän kommentoi Euroopan Turvallisuus ja yhteistyö konferenssissa, joka oli yksi Suomen ulkopolitiikan merkkipaaluista.
Seija Vaaherkumpu haastattelee Jaakko Iloniemeä
SK: Helsingin henki on suomalaisille tärkeä sanapari. 50-vuotta sitten ETYK konferenssi järjestettiin ja se yksi Suomen ulkopolitiikan merkkipaaluista. Olitte päävastuussa järjestelystä ulkoministeriössä, millaisin ajatuksin muistelet 50 vuoden takaista kokousta?
JI: Täytyyy myöntää, että niihin ajatuksiin liittyy pettymys. Odotukset olivat silloin suuret, ja siihen oli hyvät perustelutkin. Oli ainutlaatuista, että tällaisista vaikeista asioista päästiin sopimukseen. Tänä päivänä on tilanne aivan toinen kuin silloin…mitä silloin arveltiin syntyvän on ratkaisevasti huonompi. Silloin me olimme sellaisessa maailmassa jossa oli hyviä perusteluita sille, että aseistusta vähennetään ja kriisejä ratkaistaan rauhanomaisin keinoin, ja nyt me olemme vaiheessa, jossa niitä ratkaistaan asein.
SK: Viisikymmentä vuotta sitten tämä ETYK prosessi huipentui päätösasiakirjaan ja silloin syntyi “Helsingin henki”. Onko siitä mitään jäljellä?
JI: Itse idea on jäljellä. Ja niin kauan kuin idea on jäljellä niin sen voi uudelleen elvyttää.
SK: Mikä on merkitys sillä, että tällainen järjestö, vaikka huonossa hapessa ehkä juuri nyt kuitenkin vielä on.
JI: Sillä on ennen kaikkea se merkitys, että kun jälleen kerran olot rauhoittuvat ja halutaan rakentaa yhteistyötä, niin meillä on välineet sen yhteistyön rakentamiseen. Sellaisen aikaan saaminen on suuri työ, vaikea poliittinen työ, mutta nyt kun se on olemassa, vaikkakin uinuvana, niin se voidaan herättää.
SK: Eli aivan tyhjästä ei tarvitse aloittaa sitten, kun ajat ovat paremmat. 50 vuotta sitten, kylmän sodan keskellä, niin Helsingissä aloitettiin liennytys idän ja lännen välillä. Minkälaisia kehityskulkuja silloin alkoi tai vahvistui Helsingissä, jotka muuttivat maailmaa ja jotka edelleen jollakin tavalla vaikuttavat kansainvälisessä politiikassa.
JI: Täytyy hieman laajentaa tätä kuvaa sanomalla, että ei Helsingin konferenssi ollut ainoa tapahtuma joka muokkasi maailmaa. Sen rinnalla oli meneillään hyvin mittava aserajoitusneuvotteluprosessi joka johtikin siihen, että ydinaseiden kohdalla päästiin sopimukseen ja päästiin myös tavanomaisten aseiden kohdalla. Mutta sitten kun se sopimus oli valmis niin Neuvostoliittokin romahti, niin että se oli niin pitkä prosessi. Se mikä ennen kaikkea vaikutti itäisessä Euroopassa oli se että, että kaikki maat sitoutuivat avoimuuteen – suurempaan poliittiseen avoimuuteen, ja oppositio sai äänensä kuuluville. Ja se muutti laadullisesti politiikkaa itäisessä euroopassa, kuten tuloksista olemme nähneet.
SK: Oliko ETYK prosessissa tai kokouksessa tai julkilausumissa jotakin sellaista joka edesauttoi tai vaikutti, että Neuvostoliitto heikentyi ja lopulta romahti?
JI: Välillisesti kyllä. Eräs niistä oli se, että kaikki tämä konferenssin tulokset olivat kaikkien saatavilla. Pravda julkaisi periaatteet joiden varaan kokous oli rakennettu. Näin ollen ne olivat ihmisten ulottuvilla.
SK: No, Suomi on nyt ETYK:n seuraajan vuonna 1994 eli Neuvostoliiton romahtamisen aikoihin
perustetun ETYJ:n puheenjohtajamaa, olemme sitä nyt ja kokoukseen saapuu edustajia jokaisesta 57:stä jäsenmaasta ja 11:sta kumppanuusmaasta ja Venäjäkin osallistuu kokoukseen. Mikä on parasta mitä kokouksesta voisi nyt odottaa?
JI: Se ettei riidellä, se olisi paras mitä oikeastaan voidaan tässä vaiheessa odottaa. Koska kansainvälinen tilanne on niin riitaisa kuin suinkin on, jos tästä selvittäisiin sillä ettei se huononisi mikä se on alkaessa, niin se olisi jo saavutus.
SK: MIkä voisi olla paras mahdollinen yllätys mikä joka kokoukseen liittyisi?
JI: Paras mahdollinen yllätys olisi joku positiivinen aloite, joka olisi omiaan vahvistamaan prosessia kohti kriisien rauhanomaista ratkaisua. Sillä olisi todella arvoa.
SK: Olisiko maaperä sellaiseen otollinen?
JI: Tuskinpa se kovinkaan otollinen olisi, mutta kyllä joskus täytyy kylvää, kun maa ei ole kovinkaan hedelmällinen.
SK: No kun tässä nyt on Euroopassa meneillään sota Ukrainassa ja Venäjän valtuuskuntakin kokoukseen saapuu, Venäjän parlamentin ylähuoneen puheenjohtaja Valentin Matienko vieraili Sveitsissä tällä viikolla ja hän käytti siellä tilaisuuden hyväkseen Venäjän sotapropagandan toistamiseen. Minkälainen riski siinä on, että Venäjä voisi käyttää myös huomista kokousta oman propagandansa välittämiseen?
JI: Jos Venäjä käyttäisi sitä oman propagandansa hyväksi, niin minä luulen, että se olisi Venäjälle vahingoksi.
SK: Miksi?
JI: Siksi, että tämä konferenssi ei ole tarkoitettu riitojen paikaksi vaan riitojen sovittelupaikaksi. Sellaisella hengellä sinne muut tulevat.
SK: Mitä te sanotte siitä, kun Suomen ulkopoliittinen linja on määritelty arvopohjaiseksi realismiksi, miten se näkyy huomenna?
JI: Se todellakin jää nähtäväksi, mutta minusta on tärkeää ymmärtää, että arvopohjainen realismi edellyttää myös sitä, että arvot ovat realistisia. Että toimitaan sellaisten arvojen pohjalta joilla on mahdollisuus toteutua.
SK: Ja ne voivat olla jos ajatellaan sitä, että Euroopan ehkä polttavin ulkopoliittinen kysymys on Ukrainan kriisi ja sitä sitten ratkomaan tarvitaan Yhdysvallat, niin, niin, tässä näkymässä mikä olisi mahdollista?
JI: Aina voi haaveilla vaikkapa silläkin lailla, että löytyisi aloite, joka johtaisi neuvotteluprosessiin mikä aikanaan loisi edellytykset koko järjestön uudelleen virittämiseksi hyvään kuntoon.
SK: No Yhdysvalloista tulee valtuuskunta, sitä johtaa suurlähettiläs Christopher Krafft. residentti Donald Trumpin Yhdysvallat ei perusta tästä haaveesta, joka tässä nyt studiossa leijuu, eli, eli, monenkeskinen maailma ei ole Yhdysvalloille mieleen vaan se on vetäytynyt monista järjestöistä – Maailman terveysjärjestö VHO:sta ja YK:n pakolaisjärjestöstäkin, mikä on tällä hetkellä paras tapa edistää Eu:n ja Yhdysvaltojen suhteita?
JI: Meidän täytyy käydä dialogia Yhdysvaltojen kanssa, ei Yhdysvalloissa kaikki ole yhtä mieltä näistä asioista, eikä presidentti kaikesta yksin päätä. On olemassa myös kongressi ja ensi vuoden marraskuussa on uusi kongressivaali, me emme vielä tiedä mikä on sen lopputulos, pitää pitää kynttilä palamassa eikä päästää sitä sammumaan, jotta valo olisi nähtävissä kun se tilanne on siellä suopeampi.
SK: Kumpi raide on tärkeämpi? Onko se tämä kansainvälinen kahdenvälinen johtajatason diplomatia, vai EU:n kautta tapahtuva suhteiden hoito, joka vie enemmän suhteita eteenpäin?
JI: Me olemme EU:ssa mukana, jolla on yhteinen yhteinen ulko-ja turvallisuuspolitiikka hyvin pitkälle, tietysti meillä on omaakin siinä, ja me hoitelemme asioita molemmilla tavoilla.
SK: Kumpi on tehokkaampi?
JI: Se riippuu asiasta, hyvin pitkälti.
SK: No, Euroopassa polttavin ulko- ja turvallisuuskysymys on Venäjän yhä jatkama hyökkäyssota Ukrainassa. Yhdysvaltain presidentti Trump on ottanut tässä roolia ja hän pyrkii patistamaan Venäjää kohti rauhaa. Tällä viikolla Trump ilmoitti, että Putinilla olisi 10 – 12 päivää aikaa saada tulitauko aikaan Ukrainassa jollakin tavoin niin kuin olemaan. Jos tätä tulitaukoa ei tule niin Trump ehkä painostaa pakotteilla tai toissijaisilla pakotteilla. MIltä Trumpin tämän kertainen yritys vaikuttaa? JI: Ei se ainakaan Venäläisten mielestä kovin korkealta näytä, se uskottavuus. Näitä yrityksiä on tehty hyvin suuri määrä, mutta nyt tuntuu olevan tilanne se että, Venäjällä on päätetty tämä Ukraina politiikka on se jota he seuraavat niin pitkälle kuin mahdollista, eivätkä vähistä suostu uuteen harkintaan.
SK: No, Euroopan ote Ukrainan auttamisessa ja tukemisessa on hyvin tärkeä, miltä se vaikuttaa?
JI: Euroopan ote on ollut hyvin hajanainen. On ollut erimielisyyttä mitä pitäisi tehdä, kuinka pitäisi tehdä, kuinka paljon pitäisi tehdä, minkälaisia rajoituksia pitäisi asettaa. Euroopalla ei ole ollut mikään ihanteellinen suorituskyky tässä meneillään, mutta kuitenkin hyvin merkittävä suorituskyky. Parempikin olisi voinut olla.
SK: Millä tavoin?
JI: Sekä määrällisesti, että laadullisesti.Kun ollaan oltu hyvin varovaisia esim. sen suhteen miten Ukraina voi käyttää varustustaan niin sillä on oikeastaan leikattu siivet linnulta, mikä ei voi lentää vapaasti, mikä on kuitenkin tehokkaan toiminnan edellytys.
SK: Ukrainan sota kuitenkin, sekin päättyy joskus, ja sota on muuttanut kokonaan Suomen ja Venäjän väliset suhteet. Suomi on nyt Naton jäsen. Miten suhteiden luominen alkaa uudestaan, sitten kun sota loppuu, nyt kun kaikki on muuttunut?
JI: Viimeisen sadan vuoden aikana Suomen ja Venäjän suhteet ovat olleet välillä sotaisia ja välillä ystävällisiä. Ja me tiedämme, että kummatkin ovat täysin mahdollisia. Kyllä me voimme elää Venäjän kanssa ihan hyvässä sovussakin, kunhan vain Venäjän politiikka on sellaista, että se on yhteistyöhaluista ja -kykyistä.
SK: Minkälainen liikkumatila Suomella on EU:n jäsenenä luoda itsenäisiä venäjä suhteita?
JI: Me voimme tehdä sen mikä on sopusoinnussa meidän yhteisten tavoitteidemme kanssa, ei siinä sen kummempaa.
SK: Siitä ei ole Suomella yli menemistä?
JI: Me voimme tietenkin vaikuttaa niihin yhteisiin tavoitteisiin, koska me olemme jäseniä.
SK: Kiitoksia haastattelusta ministeri Jaakko Iloniemi.
Suomen ja Venäjän suhteiden “nollaantumisen” seurauksia:
– kaasu-, öljy- ja puukauppa Suomen ja Venäjän välillä pysähtynyt tyystin – itärajan kaikki ylityspaikat suljettu poikkeuslain turvin henkilö- ja tavaraliikenteeltä (paitsi jotain materiaaliliikennettä rautateitse) – Venäläisturismi ja rajakauppa tyrehtynyt täysin – Allegro, nopea junayhteys Helsingin ja Pietarin välillä lopetettiin kokonaan – Suomen luottoluokitus laskenut 25.8.2025 AA – luokkaan (AA+ oli tätä ennen) – työttömien työnhakijoiden määrän tuntuva kasvu
Eli ei hyvältä näytä. Suomi on ajautunut velkahelvettiin, joka koettelee varsinkin pienituloisia. Hyvinvointiyhteiskunnan tukipilarit ovat pitkälti romuttumassa ja työttömyys jatkaa kasvuaan. Viimeisin tieto 340 000 työtöntä, työvoimapulasta ei tietoakaan (paitsi erikoisosaaminen).
Tarttis tehdä jotain enemmän järkevää. Mistä löytyy se taho, joka ymmärtää Suomen kansallisen edun ja ryhtyy elvyttämään hyvät naapuruussuhteet itäiseen naapuriin, vai leimataanko sekin taho hyödylliseksi hölmöksi?
