Kesämuistoista ruskaan

SONY DSC
Kesämuistoista ruskaan

Kuulas aurinko keimaili oksistoon
keltaruskaan syksy jo ehti,
tuuli puistatti puustoa latvuston
metsäpolkua päällysti lehti,
pohjantuulonen tuiskusi tullessaan
kurkiauroina lennätti hallan,
ruskan kirkkautta väreili syksyinen
viima pohjolan otti jo vallan.

Latvat taipuvat tahdissa tuulosen
tammenterhoja tippuvi maahan,
kurre ahkera oksalla oravaisen
niitä talvisen varalle saahan,
polku johdattaa retkelle kaukaisen
kelopuisien kuukkelin maille,
kesä taakse jäi hikisten päivien
tuota hellettä en ole vailla.

Mielimuistoissa kaukana kesäisen
kotiseudulle lauluni suon,
siellä maaselän jylhissä koillisen
sineen piirtyvät tunturit tuon,
käpykankaiden huomassa honkien
ikimetsissä ihmeiden,
kurukoskien jänkiä jäkäläisen
poronpolkuja katsellen.

Hki 15.9.2021 Veli M. Juh.

Sade

Uutelan syysmyräkkä
Sade

Ripsin ropsin huiskin kuiskin,
porskin, pärskin, märissäin,
helmin telmin huuhdoin huiskin,
poskin koskin pirskahtain.

Kostee kastaa märkää mättää,
huuhtoo, huljuu, huilahtaa,
loiskuu läiskyy, lainein roiskuu,
lätäkössä läikähtää.

Liristen, loristen, poristen puroin,
sinnin pinnin ilakoin,
hipsin, sipsin, napsin, nipsin,
silmin kirkkain silakoin.

Hyrskyn myrskyn tulvin kuljin
huljevettä humputtain,
karikkojen kurukkojen
hiidenkirnut huljuttain.

25.8.2021 Veli M. Leinonen

Tutkailin tuttua

Kitkajoen Aallokkokoski
Selkäjoen ylisillä
Tutkailin tuttua

Tutkailin tuttua tunturin
lehtojen lähteillä lammen,
hyllyväsoita astellen
löysin padotun virran tammen,
huoleni hukutin huomiseen
kuin eilisen unissa uiden.

Olin myrskyssä revitty juuriltain
taimena luonnon tarhan,
mutta tutun tuttua tuoksuttain
löysin luonnoni itsestä varhain,
tunnelma täällä niin leppoisaa
linnunlaulussa perhoset tanssaa.

Myötävirrassa villiä viehättää
jokijuoksuun uurtuneet urat,
vuosikierron kesäiseen kiirehtää
kevättulviin sulaneen kurat,
sama vesi on itkevän silmissä
kun se kirkkauden lähteillä helmii.

14.8.2021 Veli M. Leinonen

Luontolaulun liikutus

Kallelan Mary

Luontolaululun liikutus

Luontolaulujen kirjoa kuuntelen
sulosoinnuissa aavistusta,
lähdekaunoisen peilistä katsellen
tunnen syömmeni liikutusta.

Hörpin raikasta vettä virkistyen
enkä tunne mä ahdistusta,
ole vaalea, musta tai valkoinen
väli hällä – mä tykkään susta.

Sinä supliikkilikkana lirkutat
minä tunnen jo ihastusta,
kun mä ujona poikana uinailen
koko kesä kuin unta susta.

Koska tunnustan sulle tunteeni
tunnen hellimmän kosketusta,
mikä kumma se mieltäni kutkuttaa
syväsyntyistä ihastusta.

6.8.2021 Veli M. Leinonen

Nuuhkaisin nuttua

Iso hauki. Akseli Kallén-Gallela, Pariisi 1909.
Nuuhkaisin nuttua

Nuuhkaisin nuttua nuijamaan
tuokkonen tyhjänä tuohen,
henkeeni raikasta ilmaa saan
tupaslapsonen olen uuhen.

Keltahelmiä aukea valtoimenaan,
oli voimakas hillan tuoksu,
lähilammikon lumpeikko kukassaan
siihen loppuvi hirven juoksu.

Kuikka katseli kulkua kummissaan
mikä ihme se lammessa porkkaa,
heti kohtapa sinne sukeltaa
ja katselee potkivaa sorkkaa.

Hauki horrosunesta heräjää
pikakiitävi äänen suuntaan,
vesi lammen pinnassa väräjää
haamuhauki jo aukoo suutaan.

Hampaat iskevät uimarin miehiseen
syntyy hetkessä ruunattu hirvi,
hotkii kulkuset kaikkine karvoineen
hauki hampaita näyttäen irvi.

6.8.2021 Veli M. Leinonen

Kotijoella koettua

SONY DSC
Kotijoella koettua

Kuulas kylmyys peittää tienoon
hanki yllä jäisen,
kilkkaa kirkas lasitettu
tumma itäpäisen,
helmisimpukkaiset herää -
kevät odottaa,
vesitipun alkaessa
tulva vallan saa.

Vedenpinnan nostatusta
jäinen pinta halkeilee,
talvi kohta selätetty
kaste nousee hetteeseen,
mahtavimman lumikannen
vesijättö laillaan,
joutsen hanhiparvineen -
pian synnyinmaillaan.

Lumi vielä pälvehtii
kotijoen varren,
heinähatut hengetönnä
kuivuneina korren,
äärilaidan tulvivaisen
kurkkuäänet kuulen,
ilakoinnin innostamat
tuulta myötätuulen.

Soidinkutsu soitimella
kotiin saapuvalle,
kylmäkaste kaunoisessa
armaat antavalle,
kurnutuksin kuuluttavat
yössä yömme uneton,
kurkitanssit tantereella
kaikulaulu suruton.

Tarpeellinen pieni puro
niskanpohjan uomassa,
kylki kiinni kummalliset
lähdevettä  juomassa,
vieno vieras virran viemä
sinne tulla sinnittää,
innostuen iloittelee –
kesä tulla pinnistää.

Lammen löysi harjushaudan
sokkeloisen sopukan,
sulaneena talven roudan
köngäs kutsuu kummimman,
askeleeni ounasteli
vilkkaan virran viemään,
raikkaan kirkas luoksein tuli
purojuoksu tienään.

Joessani oli jokin
raate siellä sikin sokin,
rentukoita niitä näitä
kuusenkerkän tähkäpäitä,
soma sointu suloisena
talven toinnun tuloisena,
kimmellystä kirkaspäin,
kumpupilvet, kuohut näin.

Kalasääski kainosteli
ilmiolon ilmoittain,
kuuluttavi kotikutsun
vaaran yllä varoittain,
turvallinen ilmatila
pesärauha parahin,
huomaa kaiken ylimpänä
ystävä on armahin.

Taidan sille tuttu olla
kotikummun sälli,
ryteikössä rysyävä
lumpeikkojen källi.
Osan otan kaloistasi
perkeet jätän ruuaksesi,
enkä tule pesäpuulle –
ole siellä onnekas.

17.7.2021 Veli M. Leinonen
(muokattu 5.8.2021)


SONY DSC
SONY DSC

Ritariperhosen tunturihurma

Ritariperhosen tunturihurma

Helteisen kuulaan kuuumaa,
huipulla tunturin,
lehteilevät kesän koivut,
kuusenkerkkä kukkivin.

Kaukaiset siluetit,
sinessä siintävän,
tuntemattomuuden taivaan,
kantamattomin silmin.

Rämeikköjä niitä näitä,
mättäisiä tupaspäitä,
jäkälikköjä jänkämaan,
varvikkoja vaivaiskoivun.

Pikkupuropahasia,
lähteisiä lätäkkölampia,
rampautuneen tykkypuita,
manan maahiseen maatuneita.

Kirkkaimpien kimmellystä,
Tavajärvi taivaallinen,
Vatajärvessä veli veikko,
siistin sievänä Siika.

Sinipuna julma Juuma,
veteen piirrettyä viivaa,
Kitka kaikista kaunein,
kotionnemme Oulanka.

18.7.2021 Veli M. Leinonen

Tuntureiden taivas

Tuntureiden taivas

Laiska poro läähätti,
kieli riippui suussa,
käpytikka koputti,
pennut kelopuussa,
hirvi ylös konttasi,
rinteen ylle nousi,
äijä venhoon istahti,
järven yli sousi.

Helle oli helvetin,
riettaallinen polte,
järven rantaa koristi,
kuivahtanut korte,
taivaan kansi avartui,
ylle sinitaivaan,
kaukaisuutta komistaa,
tunturimme kairan.

Mainituille yhteistä,
tahto taivahainen,
ystäväksi ylimmän,
vaaran luokse raidan,
maisemissa jylhissä,
taivaan tuuli tarttuu,
virkistyen viileissä,
luontoäiti torkkuu.

Mitä otso ounasti,
kesätunturissaan,
tykkylumen tuloa,
katse katajissaan,
makoisaako mustikkaa,
vai kullankeltahillaa,
punaposkipuolukkaa,
vai pelkkää tupasvillaa.

Ei ehkä niistä yhtäkään,
vastaa käkkäräinen,
taigametsää katsellaan,
kertoo petäjäinen,
kaikki niistä arvon saa,
ne luomakuntaa komistaa,
on kauneimmista kauneinta,
tää tuntureiden taivas.

16.7.2021 Veli M. Leinonen

Punaiseen torppaan

Punaiseen torppaan

Helteessä Helsinkiin pakenin,
kompassin sain ihan sekaisin,
Kampelan kierrätin nurinpäin,
keinussa kermana ystäväin.

Kahvi on kuumaa niin kuin on ilma,
ystäväin kanssa helle ja Hilma,
keinussa kahvi ei kaatunutkaan,
hellettä ilman ken saunoisikaan.

Suklaata maistan ja kahvia kanssa,
elämä vilkkuen tahdissa tanssaa,
askeleet meren jo rantoja tallaa,
viileyttä tuulisen hyväilen sallaa.

Ei noissa rannoissa kuikkakaan  kesi,
vain hötteisen hiuksia rannoilla pesi,
missä on hiekkaa ja yksityisyys,
kivetön kylpy ja  ihmittömyys.

Kortteista rantaa kivikon kuppeen,
en tuohon rantaan rypemään ruppee,
mutta jos odotan elämännorppaa,
saattelen saukkoni punaiseen torppaan.

14.7.2021 Veli M. Leinonen