Riemusta kiljuen

Riemusta kiljuen

Iloitse pienistä ihminen
aina sä itkeä voit,
muistissa säilytä murunen
minkä sä riemuna koit.

Onko suurin ilosi sulle
epäonnessa kaverin,
itsetunnossa murretulle
milloin näkisit toverin?

Ilo vahingon ainainen vaino
pilkka ilona kiljuen,
siinä huntalohuutajain aino
surusilmineen ihminen.

Hki 16.9.2021 Veli M. Juhani

Raatajat Rahanalaiset, Eero Järnefelt.

Veriveljin ja sisarjoukoin

Veriveljin ja sisarjoukoin

Tyhjän päällä pyöritään
taivaankattokannen,
armollista anoen
happi ilonamme,
pöljän sanat sanomalla
tunnetilassamme,
somemössö turruttaa
aivosolujamme.

Ihmisellä itikoita
isommatko aatteet,
kusiaisen valtuuksilla
saadaan sanaan saatteet,
hurraa huudoin huudellaan
taustakuoroissamme,
veriveljin tanssitaan
sisarjoukkoissamme.

Hki 14.9.2021 Veli M.

Kiekuuko kukko kuuluvin?

Vaikka kukko kuuluvin kiekuis!

Naisen naisin naapurista
oman ottaisin korean,
hän leivän leipoisi limppuseksi,
karjan kuskaisi kotia,
ajasta emme huolisi lain,
eikä kelloa keskenämme,
marjoja oltaisi vain,
naurua lauluissamme,
vaikka kukko kuuluvin kiekuis,
ja aamu päiväksi aukeis.

Hki 4.9.2021 Veli M.

(Runo mukailtu Eino Leinon tekstiin
”Virta venhettä vie”perustuen Hannu Mäkelän
2003 toimittamasta kirjasta, 
Päiväkirjalehti/2 Tietäjän puu, sivu 388)

Viime mainitun kirjan tarinoissa sivulla 385– 387 on  ”Karjalan säveleksi” nimetty kertomus miehestä Karjalan erämään yksinäisyydessä, missä matkamies kulkeutuu taloon, jonka emäntä ja isäntä ovat omissa työpuuhissaan. Paikalla on vain keskenkasvuinen poika. Hetken hiljaisuuden jälkeen matkamies saa innostettua tämän hiljaisen yksinäisen miehenalun soittamaan balalaikaa.

Tarinassa kuvaillaan monin eri sanakääntein balalaikan ihanaa syvien tunteiden monipolkuista sävelkulkua. Toista ”Tietäjien puu” tarinaa lukiessa, tulee väkisinkin mieleen "Lönnrothin puu" Kalevalan (Uhtuan) keskustan rantamaisemissa, missä se tietääkseni vieläkin vahtii Kuittijärven maisemaa.  Tarinassa on myös hyvin läsnä ja aistittavissa vahva karjalaishenkinen kotiseutukaipuu.

Tässä vielä eräs suosittu venäjäinen kansansävelmä ”Troika” balaikkasävelin.

Ehtoisa emäntä

Muikunpaistaja, Korpilahti,öljyvärimaalaus 1886, Akseli Gallén-Kallela.
Ehtoisa oli emäntä

Askelsi lempeä Leena,
käpylämäkeä käveli,
ihanasti lihat liikkui,
hame heilui helmoissa,
kepeä lanne keikkui,
säärivarret säkenöi,
hulmusi huntu huivin.

Kanervikko kultainen kukki,
ovokki ylimmän oksan,
lintuni tiettömän taivaan,
kummeksui sitä kuukkeli,
huuhkaja sille huhuili,
varjoissa vaakkui varis –
mutta ehtoisa oli emäntä.

Veli M. Leinonen 25.8.2021

Ukkojumalan aatoksia

haikea viulisti, Ateneum
Ukkojumala

Säkänehtivien säteiden salamat sinkoilee,
ukkosenilmanuhkainen taivas tummuu,
maailmankaikkeus kilkkaa ja kolkkaa,
helvetin ärjyvä äkäinen pommi paukahtaa!

Jumal’auta! Voihkaisee ihmisrukka  –
saatanalliset sanat sanottuaan – saamari,
humalahuikka kipataan kurkkuun,
mustaan aukkoon sukeltaa juomari.

Hetkessä ihmisrukka heräjää –
älä, älä, älä...ei, ei, ei – mitä, mitä, mitä?

Tiedottomuuden tipotiellä nukkavieru nukahtaa
mustanpuhuvan tarrautuessa tulijaan,
Ukkojumala odottaa onnetonta uinahtajaa,
odotushuoneen olemattomassa ollaan.

Käsinkoskemattoman kauheuden kammiossa
vaivutaan tiedottomuuden tuskaan,
turmiolan tommi sokeana sahtisammiossaan,
kuolemattomuuden kurjuuteen kuskataan.

”Minä olen sinun Ukkojumalasi,
vaikka pidit muita jumalia,
minun on kunnia, voima ja valtakunta,
olen iankaikkisuuden aamenen amalia.

Pysäytin sinun sydämen, jota ei ollut,
elitkö taivasten valtakuntaa varten,
olisiko kelvollista sinusta koskaan tullut,
halusitko avaruuden  tyhjyyteen onnetarten?

Maasta sinä olet tullut maahinen,
helvetin tuli sinut polttaa hiillokseen,
tuhkassa tuuleen lennät aatosten,
ellet halua tulla syödyksi maallisten matojen?”

15.8.2021 Veli M. Leinonen

Luontolaulun liikutus

Kallelan Mary

Luontolaululun liikutus

Luontolaulujen kirjoa kuuntelen
sulosoinnuissa aavistusta,
lähdekaunoisen peilistä katsellen
tunnen syömmeni liikutusta.

Hörpin raikasta vettä virkistyen
enkä tunne mä ahdistusta,
ole vaalea, musta tai valkoinen
väli hällä – mä tykkään susta.

Sinä supliikkilikkana lirkutat
minä tunnen jo ihastusta,
kun mä ujona poikana uinailen
koko kesä kuin unta susta.

Koska tunnustan sulle tunteeni
tunnen hellimmän kosketusta,
mikä kumma se mieltäni kutkuttaa
syväsyntyistä ihastusta.

6.8.2021 Veli M. Leinonen

Kevättä rinnassa

Kevät rinnassa keikkuvi

Jos minä joskus Ainon saisin,
heinikkoisessa helluntaisin,
korvaan kauniita kuiskuttaisin,
kyyhkyn siivellä kutittaisin.

Päitsillä tamman taltuttaisin,
kosioretkelle kulettaisin,
takosormusta sovittaisin,
kappelikirkossa kuuluttaisin.

Jospa se lempi leiskahtaisi,
laine läiskyis ja läikähtäisi,
kipinä kimpois ja kirkastaisi,
kevätrinnaksi rikastaisi.

Kalevalan päivän Ainokaiselle 28.2.2021
Ainon ryöstö

Mikä olisi parasta joulussa?

ICE KUUSAMO
Mikä olisi parasta joulussa?

Kaikista parasta joulussa,
on asia jota voi janota,
se opitaan elämän koulussa,
on se paras ääneen sanoa.

Sitä sanaa ei konsaan tuhlata,
sen sanomaa ei voi uhmata,
se sana on kaipauksen jumala,
sitä korvaa ei juoma ei humala.

Sitä sanaa kuulee vain harvoilta,
sitä löydy ei turkiksen karvoilta,
sen sanan voi lukea huulilta,
sillä vältytään katumuskuurilta.

Kun sä joskus matkaltas palaat,
oven avaajaa tullessa halaat,
kun sä silmiin katsoen huomaat,
onko ilme kasvoissa tuomaan.

Silloin suloisen  syliisi suljet,
joka päivä sen vierellä kuljet,
sitä sanaa ei pidä pakastaa,
sano RAKAS ja ala jo rakastaa.

19 12.2020 Veli M. Leinonen

Kaipaus

Talvikalastuskauden avaus 6.12.2020

Kaipaus

Kaipuu korventaa miehistä rintaa,
ilo ihmisen ikävään,
läheisyys luoksesi virtaa,
tunne elähtää elämään,
minä joutilas luoksesi joudan,
sulle kutsuni kuumeisen tuon.

Minä vesille aatoksin soudan,
luontoluotujen poluille päin,
siellä  saukkojälissä roudan,
ilvesihmeen kerrankin näin.

Astun jäisen kannelle järven,
siikarantoja silmäillessäin,
uittolaudalle jäätyneen särjen,
keltavilkkuva kätösessäin.

Katos jäätyneen alle tuo kaipaus,
en jälkeä enää sen nää,
noukin naruuni rakkauden rintas,
kaipaus vetehen pyynnöksi jää.

13.12.2020 Veli M. Leinonen
Talvihauki on laatukalaa
Siika lymyää jossain muualla kuin pyydyksissä.