Kevättä rinnassa

Kevät rinnassa keikkuvi

Jos minä joskus Ainon saisin,
heinikkoisessa helluntaisin,
korvaan kauniita kuiskuttaisin,
kyyhkyn siivellä kutittaisin.

Päitsillä tamman taltuttaisin,
kosioretkelle kulettaisin,
takosormusta sovittaisin,
kappelikirkossa kuuluttaisin.

Jospa se lempi leiskahtaisi,
laine läiskyis ja läikähtäisi,
kipinä kimpois ja kirkastaisi,
kevätrinnaksi rikastaisi.

Kalevalan päivän Ainokaiselle 28.2.2021
Ainon ryöstö

Mikä olisi parasta joulussa?

ICE KUUSAMO
Mikä olisi parasta joulussa?

Kaikista parasta joulussa,
on asia jota voi janota,
se opitaan elämän koulussa,
on se paras ääneen sanoa.

Sitä sanaa ei konsaan tuhlata,
sen sanomaa ei voi uhmata,
se sana on kaipauksen jumala,
sitä korvaa ei juoma ei humala.

Sitä sanaa kuulee vain harvoilta,
sitä löydy ei turkiksen karvoilta,
sen sanan voi lukea huulilta,
sillä vältytään katumuskuurilta.

Kun sä joskus matkaltas palaat,
oven avaajaa tullessa halaat,
kun sä silmiin katsoen huomaat,
onko ilme kasvoissa tuomaan.

Silloin suloisen  syliisi suljet,
joka päivä sen vierellä kuljet,
sitä sanaa ei pidä pakastaa,
sano RAKAS ja ala jo rakastaa.

19 12.2020 Veli M. Leinonen

Kaipaus

Talvikalastuskauden avaus 6.12.2020

Kaipaus

Kaipuu korventaa miehistä rintaa,
ilo ihmisen ikävään,
läheisyys luoksesi virtaa,
tunne elähtää elämään,
minä joutilas luoksesi joudan,
sulle kutsuni kuumeisen tuon.

Minä vesille aatoksin soudan,
luontoluotujen poluille päin,
siellä  saukkojälissä roudan,
ilvesihmeen kerrankin näin.

Astun jäisen kannelle järven,
siikarantoja silmäillessäin,
uittolaudalle jäätyneen särjen,
keltavilkkuva kätösessäin.

Katos jäätyneen alle tuo kaipaus,
en jälkeä enää sen nää,
noukin naruuni rakkauden rintas,
kaipaus vetehen pyynnöksi jää.

13.12.2020 Veli M. Leinonen
Talvihauki on laatukalaa
Siika lymyää jossain muualla kuin pyydyksissä.

Mietippäs tätä: Juuret

SONY DSC
Mietippäs tätä: Juuret

Kukaan ei vartu juuriaan ilman,
joku on lapsi hemman ja hilman,
rikkaruohokin juurillaan itää,
juuret ne hongankin pystyssä pitää.

Juurilleen päästyä puu alkaa kasvaa,
juuret on parhainta elämänrasvaa,
koti jos viedään ihmisen alta,
on vastuussa useinkin terrorivalta.

Lapsi voi menettää vanhempansa,
olla se voi koko elämänansa,
kaikkien pitäisi emonsa saada,
ihminen hyvä – tämän hyväksi raada.

Voi sitä onnea  jos emonsa löytää,
kun yhdessä istutaan ruokaisaan pöytään,
kaikkia meitä ei onni tää potki,
mietippäs tätä kun ruokaasi hotkit.

17.11.2020 Veli M. Leinonen

Kyyhkynen

Kyyhkynen

Kyyhkynen kuljetti viestini tuon,
sen avatun sanoman sinulle suon,
sun ilmeesi herättää kysymyksen,
onko rakkaus onnelle uskollinen?

Jos löytää sisäisen kiintymyksen,
voi luottaen tunnistaa rakkauden,
siiven suojassa kurkistaa tulevaisuus,
onko untuvalämpö siis mahdollisuus.

Lennä kyyhkynen ilmoille maan,
sinun valkoisin siivin mä suojani saan,
jänöjussina joskus jos pakenetkaan,
päätä pensaaseen koskaan ei piilottaa saa.

16.11.2020 Veli M. Leinonen

Kun mä kuolen

Kun mä kuolen

Kun mä kuolen kulta,
vanhan ooppelini saat multa,
sillä taivaan tähtimaille,
en oo ruosteistani vailla,
kun mä kuolen vanhan ooppelini saat.

Kun mä kuolen kulta,
taivas salamoi ja iskee tulta,
pyydän kauniisti nyt sulta: pullo arkkuun laittakaa,
jos elo taivaassa mua piinaa,
otan ryypyn jaloviinaa,
kun mä kuolen pullo arkkuun laittakaa.

14.11.2020 Vanhaa juomalaulua mukaillen Veli M. Leinonen

Yksi sana ystävälle

Kokoelma Paanajärven kantatilojen jäljellä olevista liuskekiviuuneista.
Yksi sana ystävälle
 
Yksi sana ystävälle,
kasku kaksi kaverille,
tuttavalle tuntuvia,
mielitietylle mieluisat.
 
Soma sana sovinnoksi,
kirjakansiin kuultavaksi,
elomaille entisille,
sinne syntymäsijoille.
 
Kuku käen kuultavaksi,
ilolinnuksi ihmisen,
kuukkelehi kullallesi,
herätä henki hettehen.
 
Laula lempi laupiaasti,
myötäelä myöhäisesti,
somilla sanoilla saattele,
lämpimäisesti aattele.
 
Lähe luokse lähimmäisen,
ylitä järvesi jäätyneet,
sopuun sulata sopukat,
syliisi sulje ja supata.
 
Helsinki 14.2.2020 
Veli M. Leinonen
 
Suopursu kukkeimmillaan.

Ihastuttavat immet

Kuurankukka
Mukavaa naistenpäivää kaikille uuden ”Ihastuttavat immet” runon kera.

Ihastuttavat immet

Naiset kultina kuleksii,
saukkovesissä samoaa,
lehtinä kultaisten koivuin,
kuusenkerkkinä kukkain,

Hyö pajunkissoina kehrää,
leppäkerttuina lentäin,
kinterekipuna kirvain,
kapsahtavaisten katajain,

Metsäsienen merkillisiä,
suopursuisen tuoksuisia,
vatun marjaisen makeita,
suomuuraimen hillaisia,
soidinmenojen somia.

Taimia tammukkaisen,
helmeilevän herkkiä,
sulavetten siikoja,
mukavanpuoleisia muikkuja,
jokseenkin joustavia,
ehtymättömän empaattisia,

Aatoksissamme aina armaita,
ihastuttavia iloimpejä,
ilakoivia naurusuuihmeitä,
naisellisesen nautittavia naaraita.

8.3.2020 Veli M. Leinonen