Oli kerran ystävykset paita ja kaulus, yhteiset ol sävelet ja nostalgialaulut, molemmille maistui vodka sekä kossu, alkuruoka kalasta ja palan päälle possu.
Suomen sota saatteli keisarien valtaan, rajatonna laukkukauppa eli toiveuntaan, Viipurissa kuljettiin ja usein Pietarissa, Vienanmeren antimien oltiin tunnelmissa.
Autonomia opetti nyt lähes itsenäistä, mut pystytty ei ohjastamaan tätä itsepäistä, lippalakkipakolainen turvaan meille tuotiin, me sillä tavoin venäjälle uusi aika luotiin.
Lenin oli siihen aikaan pelkkä kaulusnappi, mut Pietariin tultua hän saarnas kuten pappi, keisari saa kyydityksen jääden ilman valtaa, näin bolsevikki valtakausi pikkuhiljaa alkaa.
Vallankumouspakolainen nousee johtajaksi, tämän jälkeen toverina vennään valtiaaksi, sekamelska venäjällä paidat punaan värjää, niillä avuin suomalaiset omin avuin pärjää.
Tilaisuuteen tarttuen syntyy silloin Suomi, talven joulukuisena on lehdetönnä tuomi, itsenäisyysjulistus ompi hiukan hatara, kun punapaitapusero on sirppi sekä vasara.
“Kun työkaluna on pelkkä vasara, kaikki ongelmat osoittautuivat nauloiksi”
Vapaussota jättää jälkeen verisinä puistot, vainajina punaisten ja valkoisien muistot, Lenin nukkuu ikiuneen, Kremliin palsamoidaan, Stalinin astuu kuvioon ja näyttää heti voimaa.
Talvisodan hyökkääjä on venäläinen valta, ajattelee pyyhkäistä Suomen pois kartalta, mut sisusuomalainen vastaan pistää hanttiin, kun pakkastalvi avustaa se sotii yläkanttiin.
Jatkosodan syttyessä Suomi hakee turvaa, oljenkorteen tartutaan kun saksan apu hurmaa, aikansa me pässinpäinä juostaan rintamalla, pakkorauha ratkaisuna maistuu ankaralta.
Tämän jälkeen paita määrää suomen kauluksessa, Hankoniemi Porkkalaksi muuttuu kaaoksissa, kun ikeen alla pikkuhiljaa arki alkaa luistaa, on siksi hyvä Paasikivi-Kekkonenkin muistaa.
Ystävyys- ja avunanto kuului kalupakkiin, mukauduttiin yhteistyöllä venäläiseen sakkiin, kauppatase näyttikin jo pitkään ylijäämää, arkisessa oletimme – Suomi täällä määrää.
EU:n myötä irtiotto länteen ottaa valtaa, kilpajuoksu euroistumaan pian siitä alkaa, muurit murtuu liennytyksen isän perestroikkaan, ja vapaus itsenäistyen uuteen aikaan loikkaa.
Itänaapurimme rypee tovin kaaoksessa, itäblokki murenee kuin keksi kupposessa, valtaan astuu energinen uusi keulakuva, sehän saa myös euroopan ihan innostumaan.
Taas kauppatase kukoistaa ja oligarkit juhlii, kaulus paitaa koristaen uuteen aikaan tultiin, matkailu tuo valuuttaa ja kapitaali rahastaa, yritys ja yhteistyöllä kasakatkin ratsastaa.
Jäikö jotain hampaankooon ilman kauluspaitaa, odessana aallokkoinen Krimiänsä kaipaa, sutjakasti päätyykin se äitivolgan luomaan, näin viimevirsi veisattiin rauhanajan tuomaan.
Suomi jälleen pesemään käy idän punapaitaa, kauluksessa peruspelko sulkee itäaitaa, vaik ei ihan oikeasti kukaan meitä uhkaa, kauluspaitakuristus tuottaa jälleen tuskaa.
Suomettumisilmiön kivi kenkää painaa, uhkakuva luotuna voidaan ottaa lainaa, länsimieli-ilmiönä näin se meille myytiin, itsetunnon kohotus on lännen taksikyyti.
