Korpien kätköissä
lempeni kesäpäivä
Ennen talven tuloa
syksy yhtä suloa,
kesän rippeet värjää
puiston,
taimen nousussa
jokisuiston,
santaisten rannoilla
parveutuu siika,
kudulle saapuvi
renki ja piika..
Jäätyneen virran sulasta
huikat,
lentoon lähdössä huutavat
kuikat,
kanerva punertuu kultaiseen
kukkaan,
viileän viimainen puhaltaa
tukkaan.
Marjamaa kukkien korvessa
kesi,
ruskosuohaukka kortteikkoon
pesi,
poikaset piiloutui katajan
salaan,
iloisin mielin taivallan
kalaan.
Rannalla astelin hyllyvän
hetteen,
kiikkerä kajakki liukuvi
vetteen,
verkot pudotin säynävän
pyyntiin,
onnessa onkija kajakin
kyytiin.
Raate jo puhkesi valkeaan
nuppuun,
sääskiltä suojauduin vihreään
huppuun,
pihkaisen pirteä suopursu
nousi,
hyllyvän lammella reissaaja
sousi.
Leppoisaa virtaa
koskelle asti,
paikalle parveutuu
harjusten kasti,
perhojen tanssia
sopuisan somaa,
taimen jos nyt nappaa –
Tämä on kesälomaa!
Kuohujen kupeessa
kiveä kierrän,
puukkoa tylsää
liippaani hierrän,
kastikkaat koukussa –
virta vie siimaa,
otus käy onkeen –
onhan tarjolla priimaa!
Joku nälkäinen nappaa
lusikkalippaan,
koukkuun jää kiinni –
heti ei sippaa.
Nappulahauki se
metkunsa näytti,
petokalan elkein
tuon hetkensä käytti.
Majava seurasi
melontamatkaa,
pyrstöä iskien ilmaisi:
Tästä et jatka!
Missä lie pesä –
on mietinnän paikka,
tuumailen hetkisen
hörppäillen saikkaa.
Enemmän tämä on
ulkoilupäivä,
tyhjissä verkoissa
vain muistojen
häivä,
majava pesinyt
säynäjän mailla,
luonto on voittanut
tälläkin lailla.
Ininää kuuntelin –
ne nänniä imi.
Montako lienee ja
onko niilläkin nimi?
Tämä ihastus päivän
niin leppeän lämmin,
sen ikäni muistan
kuin lempeni ennen.
Helsinki 21.11.2024 © Veli Juhani
#kesäpäivä Kuusamossa
