Ystävyysmuisti

Ystävyysmuisti

Ilmassa leijuu taas ystävyyshumu,
se hetkessä haihtuu kuin tuulisen sumu,
jos lauluas laulattaa räkättirastaat,
niin huutavan äänellä korpikin vastaa.

Auta miestä mäessä, kertoi napalanko,
kaada kauna viemäriin tai heitä hiilihanko,
naura niin kuin nauris kun kantojasi kaskeet,
ystävyys on yhteistä jos leikkiä voit laskee.

Kasvoillesi tuiskuttaa taas taivaallista lunta,
poskesi jos kostuvat, niin ei se ole unta,
suksivan lumessa hyvin taas luistaa,
ilostaa mielen jos ystävyys muistaa.

Olihan jalassain luistava suksi,
toinen kun ponnisti, toinen vain uksi,
hyvin ne aatostain hangessa kantoi,
ystävät ylimmät voimia antoi.

Metsätaival ystäväsi – juoksevaiseen astun,
virran viemä kannattelee ainoankin lastun,
tallustaa maahinen, taipaleet taittaa,
maailman laduilla ystävyys maittaa.

Älä sinä ihminen ystävyyttä pelkää,
kanna omat kaunasi ja ota reppuselkään,
ystävyyden kynttilä jos pöydälläsi palaa,
kaappaa kiinni kaulasta ja poskipäätä halaa.

Hki 14.2.2024 © Veli Juhani
muokattu 17.2.2024 toiseksi viimeisen säkeen viimeiset riimit