



Haaviston hoppee
Saadaan vihdoin viimein varmuus,
suru kakkospaikkaan jää,
ei saa maailmani rauhaa,
arjen harmaus yllättää.
Kaiken, kaiken sille annoit,
kakkospaikka käteen jäi,
mutta kysynkö sen hintaa,
kun vain rauhaa rakastaa saan.
Tähän hetkeen jo kaikki mahtuu,
vaik et rauhaa koskaan saa.
Sulle ääneni annan,
aina korren kekoon kannan,
vaik et saisi sitä koskaan,
joka korren kekoon kannan.
Sulle ääneni annan,
jos sä pressan virkaa toivoit,
vaik et saisi sitä koskaan,
kyllä siitä vielä toivut.
Rauhantyössä riittää sarkaa,
älä paikallesi jää,
Nobelistit sua kiittää,
rakkaus rauhan lämmittää,
Rauhantyötä kansa kiittää,
vaik et rauhaa koskaan saa.
Sulle ääneni annan,
joka korren kekoon kannan,
vaik et saisi sitä koskaan,
kakkospaikan tuskaa kannat.
Sulle ääneni annan,
jos sä pressan virkaa toivoit,
vaik et saisi sitä koskaan,
sulle ääneni annan.
Sulle ääneni annan,
joka korren kekoon kannan,
vaik et saisi sitä koskaan,
kakkospaikan tuskaa kannat.
Sulle ääneni annan,
jos sä pressan virkaa toivoit,
vaik et saisi sitä koskaan,
sulle ääneni annan.
Hki 31.1.2024 © Veli Juhani
Lohdutuslaulu Pekka Haaviston joukoille “hoppee ei oo häppee” tulevan johdosta. Pekasta tulee hyvä varapresidentti.
Vittorio Ferrin sävel, tulkinta ja sovitus edesmenneen Seija Simolan tyyliin.
Voittajan vankkurit
Voittajan vankkurit jatkavat matkaa,
hoppeelle jääneet vatuloi ja vatkaa,
kellepä ääneni nyt minä annan,
kenelle kekohon korteni kannan?
Stubbilan kuppilan kahvi on kuumaa,
ilmoille pörräävi Natomato huuma,
otetaan kuppia – äänestä Stubbia.
Hki 31.1.2024 © Veli Juhani
Suomen presidenttikisa lähenee jo loppuaan, ja nyt näyttää vahvasti siltä, että Alexsander Stubb on viemässä voiton, ellei jotain suurta ihmettä pääse yllättäen tapahtumaan.
Tähän saakka pressakisa on ollut mielenkiintoinen ja jopa jännittäväkin. Positiivisesti yllätti Li Andersson, joka uskalsi olla asioista eri mieltä, ja ainoana ehdokkaana näki huolta tavallisen köyhän kansan arkihuolista, ihmisoikeuksista jne. Valitettavasti ihmisoikeus on oikeus, jota härski itänaapurimme käyttää hybridiaseena, ja siksi Li Anderssonin ääni on nyt huutavan ääni rajavyöhykkeen korvessa, eikä meistä kukaan tosiasiassa tällaista maahantunkua kaipaa.
Suurin floppaaja oli Jutta Urpilainen ja Demarit, jotka unohtivat, että nyt on meneillään pressavaalit. Säälittävä esitys.
Harry Harkimo oli mukava piristys teeskentemättömyydessään ja yrittäjien asialla kunnostautumisessaan. Hän lienee kärsinyt itäkiekkoilun tutkimattomista lapaansyötöistä ja omaan maaliin pelaamisesta. Harry oli hyvä häviäjä ja halutessaan varmaankin pysyy yhden miehen eduskuntaryhmän kantavan voimana myös jatkossa, niin halutessaan.
Aallon Mikasta ei tullut uutta Ahtisaarta, mutta sai tuta politiikan raadollisuuden. Raha ratkaisee.
Ynnä muiden joukossa oli myös Sari Essayah, joka on kyllä asiakeskeinen älypoliitikko, mutta suomaiset eivät innostu politiikan ja uskonnon cocktailista.
Mieluista olisi ollut nähdä neljän kärkiehdokkaan loppukoitos keskenään. Sekä Jussi Halla-aho, että Olli Rehn tekivät loistavan vaalityön, jota ynnä muut täyte-ehdokkaat olivat turhaan sotkemassa. Samalla nämä ns. täyte-ehdokkaat veivät arvokasta keskusteluaikaa potentiaalisilta ehdokkailta. Nyt mukaan kisaan pääsee 20000 kannattajakortin keräämisellä. Sitä pitäisi nostaa 50000. Tällöin tarjolla olisi vähemmän täyte-ehdokkaita, joilla ei ole tosiallista mahdollisuutta tulla valituksi.
Sekä Jussi Halla-aho, että Olli Rehn ovat kasvamassa korkoa kuuden vuoden päässä häämöttävään tulevaan koitokseen, mkäli intoa vielä riittää. Varsinkin Kepu voisi ottaa onkeensa Ollin tyylistä kampanjointiin.
Onnittelen tulevaa voittajaa päättämällä tämän pressapörssikommentoinnin 2024 tähän. Kävi miten kävi.
Ehdotan vielä kuitenkin, että Pekka Haavistosta tulisi varapresidentti, ja jos ja kun se ei mahdollistu, hänestä pitäisi tehdä EU:n rauhankomissaari (uusi perustettava virka). Maailma huutaa rauhaa.
Helsinki 31.1.2024 Veli Juhani