Sotahulluus Rauhan jätti
Kriminmaalle sirpin tähti,
yllättäen Rauha lähti,
loikoeli lyhytloman,
tunsi maaksi ikioman,
uskomusten Mustanmeren,
hukkui Rauha veljesveren.
Moni yhä Rauhaa kaipaa,
paljon saatiin hyvää aikaan,
vaan vallatuksi tuli Krimi,
erikoisoperaatio
on nyt sodan nimi.
Kiovankin päätti ottaa,
ikeen alle pakottaa,
raketteja ampui — aidan takaa kuikki,
mut pakosalle kaikki sieltä luikki.
Länsi auttoi tuohuksilla,
tulenliekin ammuksilla,
panssareista apu saatiin,
sotakoneet vielä vaati.
Kaasuputket katkaistiin,
viljat peltoin tuhottiin,
kansakunta pakoon juoksi,
täysin turhan sodan vuoksi.
Nieprin padot murtuivat,
raakuudet on tuntuvat,
kaatuneita mielin määrin,
kaikin puolin, mielipuolin.
Kostotoimet sodan tuoma,
nöyryytetyn janojuoma,
Hitler kaatui yhteisvoimin,
liittoutunein sotatoimin,
Venäjäkin siinä kärsi,
Rauhan myötä mannut järsi.
Neuvostoaika siitä koitui,
liittovaltamaita huostaan voipui,
mut Berliinissä muurit kaatui,
Vennään liittovalta maatui.
Vaan tästä otettu ei vaari,
ei auttaa voinut Ahtisaari,
viimeinenkin toivo petti,
sotahulluus Rauhan jätti.
Hki 4.11.2023 ©Veli Juhani
