

Elon viimeinen unohdus
Eilen viimeksi rakkaani näin,
kun hän asteli kotiinsa päin,
hymy huulilla vei syvyyksiin,
elo onnessa unohdettiin.
Unhoon jäänee katkeraan,
astuin yksinäiseen kotiin,
ilman rakkautta tuut huomaamaan,
onni lohtua tuo tulevaan.
Autuus, onnen katkeruus,
kulje viereen yksinäisen,
kuule unohdus ihmisen äänen,
kiitä uutta, tulevaa.
Totuus on, totuus on,
voiko yksin onnen antaa,
saamme hetkeksi takaisin sen,
tuhottuun unohdetun.
Viime hetki se olla myös voi,
ettei koitakkaan aamuinen koi,
siinä ihminen yksikseen jää,
elon matkana on määränpää.
Unhoon jäänee katkeraan,
astuin yksinäiseen kotiin,
ilman rakkautta tuut huomaamaan,
onni lohtua tuo tulevaan.
Unhoon jäänee katkeraan,
astuin yksinäiseen kotiin,
ilman rakkautta huomata saa,
onni lohtua tuo tulevaan.
Noustuaan, ikikirkkautta maa,
Nuorrutaan, ikuisuus odottaa,
Kaiken keskellä muun,
yhä luoksesi tuun.
Unhoon jäänee katkeraan,
astuin yksinäiseen kotiin,
ilman rakkautta tuut huomaamaan,
onni lohtua tuo tulevaan.
Unhoon jäänee katkeraan,
astuin yksinäiseen kotiin,
ilman rakkautta huomata saa,
onni lohtua tuo tulevaan.
Ei uhontaa saa!
https://youtu.be/NR1-2rjHrlE?si=gLQJBb7hxWzTnr0q
Hki 15.10.2023 © Veli Juhani