Kalleenin Akseli Paanajärvellä osa 1.
En ikävää tuntenutkaan
lain,
sydänmailta korutonta korpea
mä hain,
syksyn tullen nälkämailla
kansa olkikakkaroin,
pettupuuroin, virrenveisuin
korpikansa urakoi.
© 2.3.2023 Veli Juhani
Oltuaan Pariisissa keskellä modernismia keväällä 1892 Gallén (Kalleen) kertoi kirjeissään kaipaavansa rauhallista maaseudun kolkkaa, talonpoikaistaloa, mihin voisi asettua kunnes – jo Vienan matkalla ajatuksena suunniteltu – oma ateljeetalo valmistuisi. Pois Malmilta vaikka keskellä talvipakkasien.
Vanha ajatus perimmäisen pohjaan, auringon nousun maahan tuli tällöin pakottavaksi. Kuusamo houkutteli jo nimellään. Matka suuntautuikin sinne ja siellä saavutti maalari sen vapaan tunteen, jonka hän mainitsee Kallela-kirjassaan tunteneensa täysin vain kerran myöhemmin, päiväntasaajan seuduilla Afrikassa. Arktinen ja kuumuuden romantiikka koskettavat näissä tunnustuksissa toisiaan.
Kuusamon matkan elämykset ovat myöhemmin saaneet ihannoidun hohteen. Kallela-kirjan kuvauksissa(s.95) hän kertoo:
”Siellä pohjoisessa, napapiirin sisäpuolella, tapasivat silmäni ne näyt, joita olin lapsesta saakka ihannoinut. Siellä kohtasin ne elämänmuodot, joiden todella tunsin soveltuvan luonteelleni. Siellä oli vielä tietöntä maata, siellä kuvastelivat vielä taivaanrannalla ääriviivat koskemattoman sydänmaan, täynnä omaa elämäänsä. Siellä tenhosi uudella voimalla taivaan kuulakkuus ja metsien hurmaava salaperäisyys”.
Oletan, että me kaikki ”Paanajärven perilliset” jaamme Kalleenin kokeman voimaantumisen tunteen vierailtuamme sukujemme asuinpaikoilla Paanajärven tanhuvilla.
Paanajärven kesä 1892 oli lyhyt, kylmä ja vähäluminen
Maalatessaan Paanajärven paimenpoikaa, joka puhalsi tuohitorveen, sääskisavu edessään. Sääsket eivät vaivanneet
erityisesti, koska kesä oli niin kylmä. Kuusamossa oli liikkeellä myös isorokkoepidemia, jonka takia Kalleenien matka viivästyi parilla viikolla Oulussa hankitun rokotuksen vuoksi. Matka Oulusta Kuusamoon oli tehtävä hevospelillä. Oli siinä ihmettelemistä punasarvisine poroineen. Matkan varrella syntyi luonnoskirjoihin mm. talonpoikaistalon piha (olisiko Korennon kestikievari, missä Kalleenit myös yöpyivät?) ja eräämaanäkymä Rukatunturilta.
Paanajärvellä Kalleenit saivat asumuksen Rajalan talon uudessa pirtissä. Uutiset hätäajasta oli kantautunut Helsinkiin saakka, jonka johdosta siellä järjestettiin iltama 11.2.1892 mihin Edefelt ja Gallen olivat lahjoittaneet taulujaan. Rajalassa kerrotaan talonväen syöneen pettupuuroa ja palan painikkeeksi oli veisattu virsiä. Seudun ihmiset (joita Galleen kuvaa epämielenkiintoisiksi, ahneiksi ja tyhmiksi?) tuovat Rajalaan tuliaisina pettuleipää, ja maalaustarvikkeita ihmetellen kertovat tulleensa katsomaan roskia!
Oikea kesäntulo viipyi; vielä heinäkuun loppupäivinä oli lunta maassa ja kevätkylvöjä tehtiin parhaillaan. Myöskin tavanomaisen mainio marjakesä oli tipotiessään. Syyskuussa alkoi jo tulla uuden talven lunta.
Olihan kyllä romantiikkaa siinä, että vihainen karhu vieraili lähistöllä repien Mäntyniemn talosta miehen, toisen takaa-ajajan, eikä hänestä ollut jäänyt muuta eheää kuin mahanahka (Aatu Leinonen). 
Kun Gallen ensin yritti sitoa miestä, täytyi panna heinätukkoja semmoisten paikkojen alle, missä ei ollut haavoja. Mutta ”kaunis se oli katsella, – maalarin himot nousivat. Mutta en totisen kuoleman vaaran edessä voinut ruveta siihen”. Aatun äiti oli siinä vierustalla itkenyt piippu suussaan. Avuksi saatiin rouva Gallen, joka saapui paikalle liinaan sidottu Marjatta lapsukainen selässään. Kaikeksi ihmeeksi rouva Gallen sai hyvällä hoidollaan Aatun taas elävien kirjoihin. Kiitoksena tästä Aatu lahjoitti karhukoirapentu Kapperin Galleenille. Kapperi on kuvattu muutamiin hänen piirustuksiin ja Marjatta/karhukoira öljymaalaukseen.
Yleisnäköalan Paanajärveltä esittää eräs sadekuurokuva, joka on näkymä Vaskivaaran suuntaan. Ehkäpä kuuluisimpaan tauluunsa Paanajärven paimenpoika-tauluun Gallen sai mallikseen 16-vuotiaan Antti Pesosen. Antti oli kaatanut karjaa hätyyttäneen karhun pienireikäisellä piilukkorihlallaan yhdellä ainoalla laukauksella. Sääskiparvilta suojauduttiin pikiöljyn ja sääskisavun avulla, mikä näkyy ko. taulussakin.
Paimenpoika, Mäntykoski ja Palokärki jäivät Paanajärven kesän taiteellisen tuotannon ja kehityksen todisteiksi.
2.3. 2023 Veli M. Leinonen
lähdeteoksena käytetty: Onni Okkosen kirjaa A. Gallen-Kallela, Elämä ja Taide,
artikkelikuvat samaisesta teoksesta.
