Galleenin Akseli Paanajärvellä

Lopullinen Mäntykoski

Galleenin Akseli Paanajävellä 1892 osa 4.

Lähdeaineisto Onni Okkosen kirjasta A. GALLEN-KALLELA, ”ELÄMÄ JA TAIDE” (WSOY 1949). Matka Kuusamoon sivut 248 – 261.

Kalleenin maisemaesitys – Mäntykoski-taulu

Maisemaesityksessä Gallén-Kallela on keskittynyt ennen kaikkea isoon Mäntykoski-tauluun. Suhteellisen lyhyen oleskelun kuluessa syntyi myös pienempiä maisemakuvia ja –piirustuksia. ne ovat naturastilisia öljyväriskitsejä, näköaloja Paanajärveltä ja muualta Kuusamosta (om. Serlachius-kok. Mänttä ja perikunta). Ehkä huomattavin on laakea näköalakuva Kitkajärveltä (15 x 39 cm), jossa satunnaisen matkaskitsin mittoihin saatu mahtumaan paljon oleellista tuosta pohjoisesta luonnnosta. Se on myös maalauksena kaunis harmaissa värisävyissään.

Edelleen Gallen on liikkunut paikkakunnalla myös etnografisesti kiinnostuneena muistojen talteenpanijana ja samoillut metsässä erikoisuuksien huomioitsijana. Edelliseen piirustuslajiin kuuluu Rajalan aitan koristeellinen nurkkasalvos ja Mäntyniemen tuvan uuni, jälkimäiseen varhainen esitys aiheesta ”Murtunut honka” *(PK. III – 80), mihin liittyy merkittävä kirjoitus: ”Murtuvat ne suuretkin puut”.


Myös on jokin järvenrantapiirros veneineen ja airoineen ja kuvanäkymänä kaukaa järveltä, pari venettä peräkkäin. Monumentaalimaalauksen suunnitelmalta vaikuttaa lyijykynä- ja tushipiirros: miehiä metsässä kulkemassa kamppeineen, ehkä ulkotöihin.

Kesän suurin yritys Mäntykoski (öljymaalaus kankaalle, 270 x 156 cm), jonka suoritusta kankaan ison koon vuoksi riitti vielä Helsinkiin. Sitä varten syntyi ensin pienikokoinen luonnos. Idean antoi paikkakunnan luonto, Mäntykosken putous Rajalan talon mailla. Emme kuitenkaan voi toisaalta olla vertaamatta kuvaideoita vanhoihin itäaasialaisiin koskikuviin, ja symbolisissa lisissä  lienee liittymäkohtia ajan romantiikkaan (vrt. Josephsonin Ahti–Näcken) sekä koristeelisiin maisemaesityksiin.
Tyylilisesti kohtana on ollut 1880-luvun detaljirikas realismi, mikä on kankaan liikalaajuudessa johtuen vienyt hajaantumiseen. Sitä on koetettu välttää koristeellisilla pintalisillä. viidellä kultakielellä, jotka on viritetty yli korkean putouksen. Nykyisessä kuva-asussa ne vaikuttavat kuitenkin häiritseviltä. Ne ovat alunperin kuuluneet siihen symbooliseen ”luonnon harppuun”, jota alhaalla kosken paadella istuva alaston vedenneito käsillään kosketteli. Oikealla alakulmassa oli vastakkainen miesfiguuri, ”primitiivinen” suomalainen soittaja, joka siinä rannalla istuen vasemmalla kädellään näppäili sylissä olevan kanteleensa kieliä. Ensin maalattiin  yli kuvan muotoon sopimattomana nasifiguuri, sitten mies, ja pelkkä iso maisemakuva outoine kultakielineen jäi jäljelle.

”Mäntykosken” figuuriainestoa varten on olemasssa piirustuksia, eräs ryhmäkuvakin, joissa neito ja soittava mies ovat lähellä toisiaan. Lukuisimmat ovat harjoitelmat harpunsoittaja-neidosta, jota varten taitelijan puoliso on ollut mallina. Tämän alastoman, käsiään kohottavan naisen ideakuva jäi sitten pysyvästi elämään taiteilijan mielessä eräiden hänen intiimien tunnelmiensa symbolina.  ”Koskenkuulija” sai myöhemmän kehittelynsä Sääksmäellä johtaen viimein tunnettuun etsauskuvaan.


*Galleenin assistentti, maist. A. Toikka-Karvo (nen?) järjesteli Okkoselle luonnoskirja- (LK) ja piirustuskokoelman (PK) materiaalin.

Seuraavassa osassa 5. paneudutaan Palokärki-taulun syntyvaiheisiin

Hki 13.3.2023 Veli M. Leinonen