Neitoperho

Kiitos mahtavien Meilahden HUS osaajien! Seitsemän mahtavaa vuotta terveenä. Nyt alkaa uusi taisto.


Neitoperho

Neitoperho saapui luoksein
ihanko vain minun vuoksein?
Oksalta se ensin näytti
paneloidun kolon käytti.

Katsoin oksaa monta päivää
on syksyinen, ei valon häivää,
minkä viestin mulle antoi
rakkautta kai rauhan kantoi.

Luoja ottaa, luoja antaa
ihmispolon murheen santaa,
palkitsee hän joskus meitä
kulkemaan tuon hengen teitä.

Missä elo – siellä synti,
siemenet hän peltoon kynti,
niissä toivo versoo kiulun
kastehelmin valtaa sielun.

Rauhanen tuo piilostansa
virittelee ihmisansan,
vallanhimoon valtakunta
saaviin sataa pakkaslunta.

Piiloutui se piru mieleen
eloniskuin ovenpieleen,
sopukkoiseen soluttautui
verta kusten ilmoittautui.

Ei taivu tahto taistelutta
elon onko voittanutta,
positiivin musta leka,
mieleen pyrkii pirun nega.

Valita en silti yhtään
voimia tää multa nyhtää,
riennän joka päivä valoon
elämyksin elon haluun.

Kynnettyyn kun lantaa kantaa
karhi siihen voimaa antaa,
vaik’ haiskahtaa se happamalta
elo tuntuu mieluisalta.

Neitoperho lentoon lähti
ilon tuotti iltatähti,
horroksessaan hoiperrellen
kukkaloistoon kaipaellen.

19.1.2023 Veli M. J.
”arvotonta on kuolla taistelutta”