Lauluttoman metsä nukkuu Lehdettömän ruotoina nuo vaahteramme aivan, viimaisena tuuli piiskaa synkeäksi taivaan, pikkuhiljaa nuudutaan me yössä synkänlaisen, ruskan loisto lehtevänä peittoavi maisen, lauluttoman metsä jo talveen uinahtaa. Punerrusta yössä hohkaa kypsät karpaloiset, karvaina jo odottavat marjat korpisoiden, vahveroissa suppiloituu talven vastavoima, pakkasessa kastautuvi talveen atimoiva, kultamädin kylvössä on siiat muikunlaiset, lohisukuun sikiää näin uudet tulevaiset. Aamutuiman hyytävänä jäinen peittoaa, kuulaan pakkaspäivänä jo talvi lumen saa, talven tuiskun tuiverrus pitää kesyttää, lumikieppiin turvautuen uni väsyttää, metsän kummi kuukkeli sun kanssas kuleksii, karhu nukkuu unissaan mut ahma maleksii. 11.10.2022 Veli Juhani
