Siel kauniin alla kaikkeuden
nuo hongat huminoivat,
ja Mäntykosken kuohuissa
viel kannelkielet soivat,
mun rakkaus roihuu könkäineen
tuon roson kallioissa
ja aamun auer suloinen
virtaa Mäntyjoen koissa.
Mun mielein sinne askeltaa
suurin arvoituksin,
vuodenaikain muuttuvin
sen huoman syliin suksin,
jääpoltteen tunnen ihollain
kun uinun kuohun alla,
on kotikaipuu nälkäinen
vaik’ tuiskuis talven halla.
Tuol kauniin alla kaikkeudun
nään luojan luoman väärin,
sen virran viemä puhtoinen
vie viestin meren ääriin,
ja rauhanhenki kaikkeuden
viel’ nousee usvan lailla,
kun luomakunta tuntee sen
toipuu luonto rauhan mailla.
25.6.2022 Juhannuspäivänä,
Veli Juhani
