Versojen aikaan

Lehtivin versoin vihertää koivut
nokkoset nostavi päitään,
uudesti syntyen kesä jo
koittaa
kukkiva soittavi
häitään.

Sirkkuvin sävelin lintujen
laulut,
riekkojen riennot ja kyyhkyjen
kylyt,
teerien tanhujen tanssia
taas,
koittavi yöttömän auringon
aika,
pilvet vain versoaa vihreän
maan.

Kaislikon kahinan kutsuna
kuulen
joukkio parvena porkkaa,
vispilät vatkaavat jahdissa
murun,
pöyhkeimmät katseilla
korkkaa.

Kurkkivat kurjet hetteissä
leton,
vuohi taas vaakkuvi
taivaan,
sammakon kurnutus
hiipunut on
nuijapäät nostavat
nokkaa.

Vasta on kesän
koivujen kutsu
pihlaja pienimmän
pihkan,
kataja karskien
versojen virsu,
tuokkoset mahlaisan
tuoksun.

Soisille soisin tuttujen
tulla
esikkokukkia hillan,
suopursun tuoksussa
korpien ylkä
tuuhean tuppainen
villa.

Marjaisan kutsuna herkimmän
kuulet kurjenkellojen soiton,
elossa sinisen mustikkametsä
ja keltaisen ryppäinä hyllyvä
suo.

Veli Juhani 7.5.2022