Oppi-isän omppu-
pomppu
Mikä mahtaa vihulaista
meidän maassa kiinnostaa,
onhan kaikki arvokas
jo itään annettu!
Pyysivät he meiltä ensin
pienet myönnytykset,
niihin emme suostuneet –
alkoi sotavyörytykset,
lunnaat kalliit maksettiin.
Manööverin keinoin
saatiin oikeus hyökkäykselle,
ampuivat he itse omiaan,
kansalle näin syötettiin
koston oikeutusta,
voitonpäivä ootti
juhlintaa.
Kun isäkulta aurinkoinen
poistui tuonelaan,
oppipoika kopin otti
aateompustaan,
oppi uusi aurinkoinen
yksinvaltiutta,
sehän oli omppupompun
kaukoviisautta.
Ensi alkuun suostutellaan,
kotiryssäks houkutellaan,
kavereina naapurukset,
voideltujen hiihtosukset,
öljytulot pulppuaa,
kaasuputket aukeaa,
pankki antaa johtopaikan,
samovaarit keittää saikan.
Suomettuneen vilja itää,
kuusis-opein valtaa pitää,
kaatopuusta jää vain
kanto –
ystävyys ja avunanto.
Harhaoppi kaatuu muuriin
haavekuviin liian suuriin.
Oppipoika ohjastaa,
doktiiriaan toteuttaa.
…meni Petsamo, Salla, Paanajärvi…
Talvisota taisteltiin –
saatiin välirauha.
Pakkorauhan ehtoin myötä
Petsamosta luovuttiin,
meni Kuusamo ja Salla,
Sortavala, Viipuri ja
Laatokan Karjala.
Jatkosota taisteltiin
natsirintamassa,
käteen jäi vain
kaatuneita, orpoja,
hävitystä, raunioita
ja palaneita taloja.
Suomettumisoppi
voimaan,
slaavipoppi pantiin
soimaan,
kansa kyykki kasakkana,
troikka tanssi ripaskata,
ruplaan voitiin markkaa
vaihtaa,
votkaryypyt saatiin
maistaa.
Raatamalla työtä tehden
sotakorvaus maksettiin,
rauhan kautta
uurastaen tähän päivään
jaksettiin.
Siitä syntyi nykysuomi,
kukkiva kuin pihatuomi,
rauhanlippu salkoon nousi –
suomettumishenki suosi.
31.3.2022 Veli Juhani