Mäntykoski
Kessehti kesä
Könkäitä koskessa kuohuvi monta
vapauden virrassa astella sain,
pirskosi ilmoille uskomatonta
helmiä kyynelten katselin vain.
mistä ne soljuivat ylisen yllä
niskalta koski on laskua lain.
Suihkulla harsosi rotkonsa reunat
kirkkauden valossa kimmellys sen,
liihoten loimusi sinenä taivas
pyörteisen pinnassa pillastuen,
liekkö tuo syytänyt sylkeä selkään
pieksua pisteli kimmahtaen.
Valkuaisvaahtoa vatkasi vainen
hetkessä hurman riemastuen,
riepotti rietasta tuo kummajainen
harminsa hunnussa hengittäen,
lauhkesi lupsakka sylissä syvän
vuolaaksi virraksi tulvehtien.
Soittaen soljuvi ylisten yllä
kivensä kylkiä kiillottaen,
läiskyen loiskuen kiemurat
kiertäen sylistä sykkivän
hettehisen,
tanhusi taivalta, kessehti
kesään,
riemua soitteli kantelisen.
30.3.2022 Veli Juhani
