Kaukana siintävi Kaukana siintävi isäni maa, kaiholla katson en itkeä saa, omakseen luulivat menetys tuskaa, kukapa uskoi korppi ei kuiskaa. Kurukon kuusikot kerkkinä kukki, kukoisti kullerot niityllä ukki, mansikat ahon pellolla laidan, kannokot lahon takana aidan. Kivakat vaarat pilvissä jylhän, soljuvat purot koskissa ylhän, konkelot kelon honkina elon. Hyllyvät hetteet tammetun puron, luonnossa heinät niittossa uroin, katveessa kallion kituvi koivu.
Kynttiläkuusikot
tykyssä lumen,
oikeita otsoja
talvessa unen,
kiepissä kuusikon
terhakka teeri.
Raudussa puna
tärpissä taimen,
nuotassa muikut
tai kuoreita vainen,
kudussa siiat
koskissa kara.
Kissalla kellot
kontissa tikka,
lehdossa lempi
käellä hikka,
ladossa heinä
rentona renki.
Neidolla kenkä
vakatta kansi,
pursulla suo
niityllä villa,
pellossa pottu
kiiruhti hoppu.
23.3.2022 Veli Juhani