
”voimakastahtoinen, iloinen, seurallinen, huumorintajuinen, leikkisä, omanarvontuntoinen, taloudellinen ja ketterä nainen”
—Betty Leinonen, Paanajärven lotta

Useita Kuusamon Paanajärven Leinosia toimi talvi- ja jatkosodan aikana 1939 – 1945 lottatehtävissä eri puolilla sotatoimialueita.
Lotta Svärd vietti kunniakasta 100 vuotisjuhlavuottaan 2021.
Naistenpäivän kunniaksi tässä tarina Lotta Svärdin jäsenenä toimineesta Betty Hellin Leinosesta (o.s.Rajala). Hän oli syntynyt Paanajärven Rajalassa 3.3.1916 ja kuollut 5.8.1999 Kuusamossa.

Betty Rajalan vanhemmat olivat Juho Heikki (Hente) Iikanpoika Rajala ja äitinsä Kaisa Ronttivaara, jotka asuivat Paanajärven Rajalassa.
Tietolähteen tausta
Anneli Meriläinen haastatteli Paanajärvi kirjaansa (1992) varten myös Betty Leinosta 1987 ja 1988. Meriläinen kertoo Betyn olleen erinomainen tarinankertoja. Tähän hänen tiivistettyyn elämäntarinaan olen hyödyntänyt ed. mainittua haastatteluaineistoa.
Kuvassa
Betty ja Toivo Leinonen lapsineen evakkoaikana Rantsilassa. Kuva Hilkka Patosalmi.

Lottakioski Paanajärvellä
Kauppilan ranta oli mukava ja hiekkapohjainen. Vastapäätä Kauppilaa oli Lottakioski, missä Betty oli hoitajana aika ajoin, samoin kuin Paanan Ulla ja Pesosen Ulla. Pientä palkkaakin siitä maksettiin.

Betty Rajalan henkilökuva
Betty Rajalan sanotaan olleen voimakastahtoinen, iloinen, seurallinen, huumorintajuinen, leikkisä, oman arvon tuntoinen, taloudellinen ja ketterä nainen. Ei siis ihme, että hän isänmaallisena harras-uskovaisena oli aktiivijäsen nuorisoseura-toiminnassa ja myöhemmin myös Lotta Svärdissä. Ansioistaan Lotta Svärd järjestössä hänelle myönnettiin Lotta Svärd ansiomitali marraskuussa 1944. Allekirjoittajana Fanni Luukkonen
(Finna kuva)
Betyllä kerrotaan olleen lämpimät suhteet omaisiinsa ja laajaan ystäväpiiriinsä.
Lapsuus- ja nuoruusaika Paanajärvellä
Betyn lapsuusvuodet on olleet mieluisaa aikaa. Iso sisarusparvi ja samassa pihapiirissä asuneet ikätoverit lähinaapureineen tekivät siitä ikimuistoisen onnellisen. Betty ehti suorittaa neljä vuotta kansakoulua ja kunnostautui kankaankudonnassa, neulannassa, ompeluissa ja kaikessa kotitalouteen liittyvissä puuhissa. Aihepiiriopinnot olivat kurssimuotoisia ja niitä järjesti mm. paikallinen nuorisoseura, suojeluskunta ja myöhemmin myös Lotta Svärd.
Rajalan talokunta,
missä Betty asusti oli Paanajärven suurimpia. Lapset opetettiin kaikkeen työntekoon jo nuorena. Lisäksi Rajalassa oli jopa viisikin palkollista apulaista.
Ensitienestit Betty hankki jo 14-15 vuotiaana toimimalla kokkina savottakämpällä. Muonitettavia oli ollut parhaimmillaan jopa 30 henkeä. Omat ansiot ja kotona opitut taidot kannustivat työntekoon. Kesäaikaan Rajalassa harjoitettiin turisteja varten kioskitoimintaa, mikä myös työllisti nuorisoa.
Betty kertoo Rajalassa asuneen neljä veljestä. Kolmella heistä oli vaimo ja yksi oli vanhapoika. Meillä oli siis kolmen äidin lapset pihapiirissä, samaa leipää syötiin ja rippikoulua kävi meistä vanhemmat. Omassa talossa ehdimme asua vain kaksi vuotta, kunnes jo sota puhkesi.
Naapureina olivat Paana puolen kilometrin päässä, välissä vain peltoja. Sitten oli Heikkala, jossa eleli kolme veljestä. Heikkalan jälkeen (itään) tuli Riekin talot. Sitten olikin jo Mäntykoski kouluineen, Kuusela, Härkönen, Anttila ja Paavola. Siitä jonkin matkan päässä oli Multas-Hildan oma tupa. Multas Hilda oli jäänyt nuorena leskeksi. Hän oli myös Mäntykosken koulun keittäjänä. Myös Multas-leski oli taitava käsityöläinen. Teki kengistä lähtien kaikki miesten ja naisten työt taiten. Hän oli koko kylän tuntema ystävällisen avulias ja hyvä suustaan. Turistit poikkesivat mieluusti Multas-leskeä tapaamassa ja kahvittelemassa hänen pienen pienellä mökillään.
Kauppilan ranta
Kauppilan oli mukava ja hiekkapohjainen. Vastapäätä Kauppilaa oli Lottakioski, missä Betty oli hoitajana aika ajoin, samoin kuin Paanan Ulla ja Pesosen Ulla. Pientä palkkaakin siitä maksettiin. Lottakioskissa oli ympyräryhmässä penkit, ikäänkuin avoterassilla. Vain keittiötilat olivat umpinaisia. Paikka oli hyvä turistien palvelulle, koska se sijaitsi Kauppilaa vastapäätä lossirannassa.
Kioskissa myytiin virvokkeita, kellari oli vieressä josta haettiin kylmät juomat. Tarjolla oli myös kahvia, kahvileipää ja voileipiä. Takalon Tuomas oli oikein taitava tekomies. Hän teki tuohesta tai puusta melkein mitä vain esineitä myyntiin. Etupäässähän ne olivat matkamuistoja.
Avioon
Betty avioitui 1937 Toivo Leinosen kanssa. Toivo oli kuuluisan karhunkaataja Mänty-Ellan (Elias Leinonen)
ja hänen Riitta puolison jälkeläinen Paanajärven itäpään Mäntyniemestä. Näiden kahden nuoren ihastumisen kerrotaan tapahtuneen jo kansakouluaikoina. Perheen perustaminen työllisti Betyn tämän jälkeen kotitanhuvilla.
Sota-aika, monet evakkomatkat ja kotiseudusta luopuminen johtivat uuden kodin perustamiseen Kuusamon Heikkilään. Talon rakennuspuuha jäi Betyn harteille, kun Toivo puoliso sairastui tuberkuloosiin. Työtä oli paljon, joten harrastuksille ei jäänyt liioin aikaa. Onneksi apua saatiin Betyn Eino veljeltä, lähisukulaisilta ja ystäviltä.
Toivo puolison kuoltua 1950 vastuu suurperheen töiden ja talouden hoitamisesta jäi Betyn harteille. Hän suhtautui kuitenkin valoisasti elämään ja korkeimman johdatukseen mikä jaksamisen voimavara. Suurena apuna oli myös hänen anoppinsa.
Naistenpäivänä 8.3.2022
Veli Juhani
– tarinat valokuvat ovat Hilkka Patosalmen, ellei toisin mainita
– korjattu tekstiin: Betty Leinosen (o.s. Rajala) puoliso Toivo oli Paanajärven Mäntyniemen Leinosia ts. Elias ja Riitta Leinosen poika.