Metsänhenki menninkäinen
Tahtoi taatta taasen kerran,
kaataa karhun kauhiamman,
kotikunnailla kulkevan,
huikopalaa huvituksiin,
miehismieltä mielitiettyyn,
hetken huumaan hetekalla,
urheimpana uroksena,
sankar jylhän kuusiston,
metsänpoika ponnekkain.
Missä lienet otsokulta,
kussa kuljet kummajainen,
känsäkoura käpäläinen,
karussako kaarnakyljen,
hurmassako hunajaisen
körötätkö köllötellen?
Viisas lie sut viekotellu,
tassumielin taivutellu,
kusiaispesälle kulkemaan,
murkun munia kuokkimaan.
Käpälehti känsäkoura,
pihkapinta karhunkämmen,
lepikossa lehti lensi,
havuneulat haarahelmoin,
maiskutteli makiata,
kielenkantaan kusiaiset,
minimunia mussutti.
Tuota katsoi kimalaiset,
mesimasumehiläiset,
kammottava karhunkämmen,
takaliskoon taatan tarttuu,
tolkku poissa tokkurassa,
karhunkämmen kainalossa,
suvivirttä veisu vailla.
Hunajata huvin vuoksi,
mielin kielin makustelee,
nuoltuansa nukuskellen,
suven sävel soitannassa,
metsänhenki menninkäinen.
23.2.2022 Veli Juhani
