Koillismaan korvessa
Täällä hiihtelen jäljessä jäniksen,
lumi tarrautuu jokaiseen oksaan,
tykkylumettu kuusikko kummallinen,
kitukoivut ja honkaiset hoksaan.
Pakkanen putkahti paljakkaan,
takaa vaarain tunturin noitten,
lumi tuuliseen talveen totuttautuu,
vilupakkanen kylmyyden voittaa.
Noropuroset juoksevat notkoissaan,
ilman hyytymisjäämiä vetten,
tammu tutussa purossa uinailee,
kevätkaipuussa kulkien retken.
Saukko notkean sutjakka sukeltaa,
pyrstöpotkulla ponnahtaa lähtöön,
purovarsilla vaihtavi maisemaa,
lumipolkujaan kalaisan kehtoon.
Lumikiepistä teeri ponnahtaa,
siipi paukahtaa ilmojen maille,
siinä ihminen säikkyen hätkähtää,
luontoyllätys jäänyt ei vaille.
Valon valkean jäljessä hiihtelen,
annan hetkelle tälle nyt kaiken,
mietin ykseyttä luonnossa ihmisen,
tunnen tunteeni hiljaisen taiten.
Luonnon antamin eväin,
Kuusamossa 23.12.2021 Veli Juhani