Luontoaatoksia

Luontoaatoksia

Uinuu kynttiläkuusikon kuru,
rauha laaksoon jo laskeutuu,
karu kauneus häviää usvaan,
sumuharsoihin verhoutuu.

Kuru kynttiläkuusikko kukkii,
kesäkuukaudet yllättää,
nuppu nupulta juhlasta juhlaan,
luonto uudesti synnyttää.

Nähdä syntymä luonnosta luodun,
olo oleman oikeutus,
kitukasvussa korven koivun,
nousee pienimmän ponnistus.

Kätes auttajan oikea anna,
tartu toimesta toimintaan,
tunne oivallus arvossa arjen,
anna luonnolle mahdollisuus.

Syyttä suotta et luontoa auta,
se on ihmisen velvollisuus,
mitä ajassa sille annat,
niiden vesissä tulevaisuus.

Luontorikkaudessamme taimen,
lohikaloista jaloisin,
purje-evässään harmaja harjus,
korein hopeahohteisin.

Missä kirves ei kiveen kalkkaa,
siellä luonnolla mahdollisuus,
missä honka ja kuusi kasvaa,
ikimetsässä on ikuisuus.

Kera kuukkelin kannoilla kulje,
ole metsien onnekkain,
kuka enemmän antaa kuin ottaa,
oikeustuntomme on arvokkain.

Katse kotkan ylhäisen siivin,
pienen pienikin huomataan,
usko viimeisen viestin tuomaan,
jalot aatteesi suojataan.

31.1.2022 Veli Juhani

SONY DSC

Koillismaan korvessa

SONY DSC

Koillismaan korvessa

Täällä hiihtelen jäljessä jäniksen,
lumi tarrautuu jokaiseen oksaan,
tykkylumettu kuusikko kummallinen,
kitukoivut ja honkaiset hoksaan.

Pakkanen putkahti paljakkaan,
takaa vaarain tunturin noitten,
lumi tuuliseen talveen totuttautuu,
vilupakkanen kylmyyden voittaa.

Noropuroset juoksevat notkoissaan,
ilman hyytymisjäämiä vetten,
tammu tutussa purossa uinailee,
kevätkaipuussa kulkien retken.

Saukko notkean sutjakka sukeltaa,
pyrstöpotkulla ponnahtaa lähtöön,
purovarsilla vaihtavi maisemaa,
lumipolkujaan kalaisan kehtoon.

Lumikiepistä teeri ponnahtaa,
siipi paukahtaa ilmojen maille,
siinä ihminen säikkyen hätkähtää,
luontoyllätys jäänyt ei vaille.

Valon valkean jäljessä hiihtelen,
annan hetkelle tälle nyt kaiken,
mietin ykseyttä luonnossa ihmisen,
tunnen tunteeni hiljaisen taiten.

Luonnon antamin eväin,
Kuusamossa 23.12.2021 Veli Juhani