Vuosaarenhuippu on avattu!

Tosiasiallinen ympäristöteko

”Vuosaarenhuippu on muodostunut yhdeksi kummallisimmista virkistysalueista Helsingissä. Vuosien saatossa, ihmisten ja koneiden tekemän hienovaraisen muokkauksen ansiosta helsinkiläisillä on paikka, jonne voi kiivetä, jos alkaa tehdä mieli Lappiin.”

Helsingin Lasipalatsin vanha salava on päätynyt Vuosaarenhuipun nähtävyydeksi. Kuvagalleriaan pääset kuva alapuolen linkistä.
Neitoperho huipulla





”Mäeltä on upeat näköalat koko Helsinkiin ja Vuosaaren satamaan.
Alueen korkein kohta on 60 metriä, muut laet 45 metriä merenpinnasta. Lintumiehet ovat ristineet täyttömäen Himalajaksi ja he tulevat tänne seuraamaan lintujen muuttoa.”

Vuosaarenhuipun Satamakumpu opastekartta 2021
Mellunmäki, Mustavuori, Satamakumpu

Kohta 15 vuotta olen patikoinut lumitalvina hiihtäen Mustavuori-Porvarinlahden alueella Talosaaren suuntaan ohittaen moniot kerrat tuon vanhan kaatopaikan jättömaakummun, joka nyt vihdoin viimein avattiin viime syyskuussa. Nimensä mukaisesti Vuosaarenhuippu on Helsingin korkeimpia näköalapaikkoja. Itse nimitän tuota nyppylää Satamakummuksi, mutta leikillisesti sitä kutsutaan myös Vuosaaren Himalajaksi. Jotkut ovat näkevinään tuolla nyppylällä jopa Lapin tunturitunnelman, mikä vaatinee kuvittelijaltaan jo runsaasti mielikuvitusta. Myönnän kyllä lappitunnelmaa löytyvän esim. Uutelan honkarikkailta käkkärämäntyisiltä kalliorinteiltä, joita löytyy täältä esim. Sipoonkorven ja saaristomeren maisemista.

Vielä 2010-luvulla jättömaatyömaata ohittaessa saattoi nähdä epämiellyttävän hajuisen ikävän mönjän virtaavan jättömaalta Porvarinlahden kortekosteikkoon. Vuosikymmenen vierähtäessä kummun saavuttaessa nykyisen korkeutensa, kiipesin usein tuon 60 mpy. olevan kummun huipulle. Näköalat sieltä ovat kaikkiin ilmansuuntiin Helsingin parhaita. Selkeän säätilan vallitessa kukkulan huipulta pääsee näkemään kaikki lähitienoon ja kanta-kaupungin maamerkit tunistettavasti. Alkuvuosina paikka näytti olevan erityisesti lintubongareiden suosiossa. Paikan suunnittelusta on vastannut kaupungin luontotarhuri Jukka Toivonen tiimeineen. Heidän työ on valtakunnalisesti ja maailmanlaajuisestikin tosi-asiallinen ympäristöteko. Me käyttäjät kiitämme ja kumarramme.

Nyt kun Vuosaarenhuippu on valmis vastaanottamaan vierailijoitaan, on kiinnostus paikkaa kohtaan selvästi  kasvanut. Eikä tuo ole ihme, sillä liikkuminen alueella on tehty helpoksi selvien opasteiden ja lähes esteettömien kulkuväylien ansiosta. Ihan huipulle asti ei pyörätuolia käyttävä sentään pääse. Loppuhuipulle nousemista helpottaa erilliset satamanpuoleiset rappuset, sekä toisaalla lännen ja pohjoipuolen kapeammat luontopolut. Sen sijaan alempaa osaa pääse katsastamaan myös pyörätuolia käyttävät ihmiset.
Vuosaarenhuippuun johtaa lähes joka ilmansuunnasta ohjattuja, kuorma-auton levyisiä, hiekkapohjaisia teitä. Luontopolkujen varrella on helppolukuiset opastetaulut kertomassa kunkin kohteen luontoarvoista. Sen lisäksi, että huippu on oivallinen lintujen bongauspaikka, siellä saattaa onnistua näkemään  metsä- ja kuusipeuroja. Mainittujen hirvieläinten ansiosta alueella on nähty myös ilveshavaintoja (yöaikaan).
Myös urbaania kaupunkielämää pääsee seuraamaan huipun laelta kuin tarjottimelta. Näkymä hektisesti yötäpäivää toiminnassa olevaan Vuosaaren satamaan on vaikuttava.

Viimepäivinä Vuosaarenhuipulla on ollut runsaasti ulkoilijoita, niin nuoria, vanhoja, lapsiperheitä, kuin myös vieraskielisiä turisteja. Kaikkien kasvoilla on nähtävissä hyväntuulisuuden ilme. Tällaiselle luontokohteelle on ollut varmasti kauan kaivattu sosiaalinen tilaus.

Vuosaarenhuipulle pääsee vaikka Mellunmäen metroasemalta suoraan patikoiden Mellunmäen vanhan ostaritorin kautta Mellunmäen metsäpolkua kulkien Mustavuoreen, ja siitä Talosaaren reittiä pitkin Porvarinlahtea kohden. Porvarilahden kortekosteikon kohdalla näkee ensimmäiset länsipuoliset opasteviitat väylineen oikealla. Mellunmäen metroasemalta metsäpolkureittiä käyttäen matka Vuosaarenhuipulle on n. 4 km.

Autolla saapuville on rakennettu kunnollinen liittymä p-paikkoineen Niinisaarentieltä tultaessa. Paikoisalueen laidalta löytyy infopiste, jonka läheisyyteen on tuotu massiivipuiset pirttipöydät penkkeineen. Parkkipaikan kupeessa on myös puusee-käymälä-bajamaja ja nykylajittelukäytännön mukaiset erilliset jäteastiat.

Hyvällä lapsella, kuten Vuosaarenhuipulla onkin jo monta nimeä ja lisänimiä keksitään aikojen saatossa.
Toivotan menestystä tälle ympäristöteolle, joka olkoon vaikka Jättömäki, Satamakumpu, Pallaskorvike, Hesan Himalaja, Käkikukkula, Nokinyppylä tms.

Vuosaaren huipulla kannattaa poiketa myös vieraiden kanssa. Suomessa joudutaan maisemoimaan vielä useita ihmisen ”ympäristörikoksia” tulevaisuudessa. Tämä on oivallinen paikka esitellä pääkaupunkiseutua liki lintuperspektiivistä, ja ehkäpä tämä monimuotoisen luonnon ympäristöteos kannustaa muuallakin saman kaltaisiin toteutuksiin.

Juuri näiden ympäristöarvotekojen takia asustan hyvillä mielin ja tyytyväisenä Itä-Helsingin Mellunmäessä.

Hki 24.10.2021
26.10.2021 lisätty opastekartat
Veli Juhani

Tuulia kuunnellen

Tuulia kuunnellen

Tuultani kuuntelen

Tuultani kuuntelen
oksien havinaa
musiikki sinulle soi,
Tuultani kuuntelen
purojen solinaa
luontomme
nyt hyvin voi,
edes jää,
edes jää,
elämää eletään,
jos sä voit,
muista mua,
ennen kuin
menet pois.

Vie nyt mua,
vie mut pois,
sylissäin,
kaipaan sua,
Vie nyt mua,
vie mut pois,
sylissäin,
kaipaan sua.

Metsä soi
teeri tanssii,
syksyn rauha
tulla saa,
saan sua saattaa
kesävalssiin,
versoo, noin, jää, syytön,
aamussa maan.

Tyylikäs muistosi
mielessä liikutun
kirsikankukaksi puun,
Tyylikäs vaahteran
lehteni putoaa
ruskassa unohdettuun,
edes jää,
mitä jää,
elämää noinko näät,
ihastun, uudistun,
pakenen,vanhenen.

Vie mut pois,
vie nyt mua,
parempaan,
vie mut pois,
vie nyt mua,
parempaan,
vie mut pian
täältä pois.

Mennyt tuuli
täällä kuiskii,
saan sen viestin
kuullaksein,
Saako tuuli
uuden purjeen,
versoo, noin, jää, syytön,
aamussa maan.

Tuultani kuuntelen
viimassa tuiskujen
lähteellä kuivuneen puun,
Tuultani kuuntelen
sadetta kaipaillen
janooni sammutettuun,
edes jää,
noinko jäät,
elämää noinko näät,
ihastun, uudistun,
pakenen, vanhenen.

Vie nyt mua,
vie mut pois,
sylissäin,
kaipaan sua,
vie nyt mua,
vie mut pois,
sylissäin
kaipaan sua.

11.10.2021 / 18.10.2021 muokattu, Veli Juhani
Francoise Hardy – Tous Les Garcon
vapaasti alkuperäiseen tekstiin ja säveleen sovittaen.

Merelle meen

Välimeri
Merelle meen

Mä meen,
vannoen, sen, tie vapauteen,  
mä mitä mietinkin  – mä meen,
kun tuuli aaltoja noutaa.

Mä meen,
sille tien, suon, sun katseen,
mä mitä mietinkin - mä meen,
vaikk perille päästä ei koskaan,

Veneen, tuulonen vie, vain, merelle päin,
Mereen, tuulonen vie, vain, merelle päin.

Mä meen, perhona vain, en, löytänyt lain,
silti kuin tuulonen - mä meen,
mä merellä tuulessa seilaan,
Mä meen,
vannon sen, mä meen, tie vapauteen,  
mä mitä mietinkin  – mä meen,
aallokko ainainen soutaa.

Mä meen, mä meen, uudestaan,
mä meen, mukavimpaan,
mä mitä mietinkin - mä meen,
vaikk perille päästä ei lainkaan,

Veneen, tuulonen vie, vain, merelle päin,
Mereen, tuulonen vie, vain, merelle päin.

Mä meen, mä meen, uudestaan,
mä meen, mukavimpaan,
me mitä saadaankin - mä meen,
vaikk perille päästäis – ei lainkaan.

8.10.2021 Veli Juhani
Charles Trenet ”La Mer”

Charles Trenet (syntyjään Louis Charles Auguste Claude Trénet) (18. toukokuuta 1913 Narbonne19. helmikuuta 2001 Créteil) oli ranskalainen jazzlaulaja. Hänen uransa alkoi vuonna 1933, kun hän perusti Johnny Hessin kanssa lyhytaikaisen duon Charles ja Johnny, joka teki muutaman hitin. Duon hajottua Trenet siirtyi soolouralle ja vuonna 1937 ilmestyi hänen esikoislevynsä ”Je chante”. Toisen maailmansodan jälkeen hän asui muutaman vuoden Yhdysvalloissa. Tuolloin hän teki tunnetuimman levytyksensä ”La Mer”, joka nousi maailmanmaineeseen. Trenet muutti takaisin Ranskaan vuonna 1951 ja kuoli 87-vuotiaana CHU Henri-Mondorin sairaalassa Créteilissä.
(Wikipedia)

Pullonhenki ja perhoskoi

Livojärven syksy.
Pysyvä jääpeite tulla tupsahti Livojärveen.
Pullonhenki ja perhoskoi

Syksyisen synkässä kylmeni kylki,
kun koillisen tuulonen hyytävää sylki,
lehti on lentänyt lehmuksen
ja terhoton tammi on vehmaksen,
lintuset laula ei lain,
pelkkiä kyyhkyjä vain,
naakkoina vaakkuvat varikset,
korvessa korpit ja kuukkelit.

Viel kaukana lymyää pohjolan talvi,
kun saunassa kypsyvi savuinen palvi,
viipyvi vielä hohtavat hanget
suojassa tuiskun vallien vangit,
viuhuvan viiman kaukaisen kuulen
huminaa honkien tultua tuulen,
metriseen hankeen mieleni kahlaa,
maiskutan kaamoksen mystistä mahlaa.
Yöpakkasen jälkeen Livojärvellä.
Hämärän synkkyyttä pimeyden päivät
valoisan muistissa yöttömän häivät,
sinisten laaksojen siintävät vaarat,
törmällä könkäiden honkien haarat,
huurteessa hopean hohtavi koivut,
katsellen niitä sä talviseen toivut,
rapsahtaa jäätynyt kenkäsi alla,
pakkanen peittosi, hyydytti halla.

Nyt kaamokseen onkeni ojennan
synkäksi syksyni oivallan,
mut maasta voi vieläkin ponnistaa,
voi kuuseen kurkata uudestaan,
jos katajaan joskus kapsahtaa
anna kaamoksen nahkasi uudistaa,
eihän pessimisti pettyä voi,
lennä pullonhenkenä perhoskoi.

Hki 6.10.2021 Veli Juhani
Viimeinen venereissu ennen pysyvää jääpeitettä Livojärvellä.