Hiilineutraali

SONY DSC
Hiilineutraali

Kuin saapunut kesä ois uudestaan
syysmaisemaan ruskainen ehti,
ei vaipunut lehvistö oksiltaan
perhosiipenä lehahtaa lehti,
se liehuen leijuen lennähtää
ikiaikaisen rauhansa maahan.

Saako rauhan vain sodassa kaatuneet
kuolo taistojen teitäsi sulkee,
mainekunnian kukkulat kukistaa
vallanhimoinen kuoloonsa kulkee,
yltäkylläistä  huntalo ahnehtii
ja sitä toinen vieressä kadehtii.

Jospa kohta mä suksilla suihkisin
jänöpolkuja suopellon laitaan,
siinä teerenkieppejä katsellen
taimikuusikko kurkkivi mailtaan,
tuossa hiihtäjän hatussa hikisen
hiilineutraali kostuttaa kutrit.

Hki 28.9.2021 Veli Juhani
SONY DSC

Suloinen Ranska

Suloiseen Ranskaan!

Monologi

Monet kiertänyt oon maat,
mietin missä rauhan saa,
sama aina uudestaan,
kuka luopuis toiveistaan,
suo se mulle matkallain,
sinuun luotan armahain,
jos saan sanoa mä sen,
jos saan sanoa taas sen.


Mennään Ranskaan,
siellä kanssas monotanssaan,
tahdon olla vielä kanssas,
kätössessäs kultasein.

Notre Dame, laivakyydin Seineen saamme,
juodaanko limonaade, vaiko pelkkä parle-moi,
viel sen teemme, ainaiseksi sinne jäämme,
viel sen teemme, laatuaikaa kultasein.

Mennään Ranskaan,
siellä kanssas monotanssaan,
tahdon olla vielä kanssas,
kätössessäs kultasein.

Viel sen teemme, ainaiseksi sinne jäämme,
Viel sen teemme, laatuaikaa kultasein.

Mennään Ranskaan,
kanssas  siellä monotanssaan,
tahdon olla vielä kanssas,
kätössessäs kultasein,
Seinen kaunein mun kultasein.

Hki 16.7.2021 Veli M. Juhani

Riemusta kiljuen

Riemusta kiljuen

Iloitse pienistä ihminen
aina sä itkeä voit,
muistissa säilytä murunen
minkä sä riemuna koit.

Onko suurin ilosi sulle
epäonnessa kaverin,
itsetunnossa murretulle
milloin näkisit toverin?

Ilo vahingon ainainen vaino
pilkka ilona kiljuen,
siinä huntalohuutajain aino
surusilmineen ihminen.

Hki 16.9.2021 Veli M. Juhani

Raatajat Rahanalaiset, Eero Järnefelt.

Kesämuistoista ruskaan

SONY DSC
Kesämuistoista ruskaan

Kuulas aurinko keimaili oksistoon
keltaruskaan syksy jo ehti,
tuuli puistatti puustoa latvuston
metsäpolkua päällysti lehti,
pohjantuulonen tuiskusi tullessaan
kurkiauroina lennätti hallan,
ruskan kirkkautta väreili syksyinen
viima pohjolan otti jo vallan.

Latvat taipuvat tahdissa tuulosen
tammenterhoja tippuvi maahan,
kurre ahkera oksalla oravaisen
niitä talvisen varalle saahan,
polku johdattaa retkelle kaukaisen
kelopuisien kuukkelin maille,
kesä taakse jäi hikisten päivien
tuota hellettä en ole vailla.

Mielimuistoissa kaukana kesäisen
kotiseudulle lauluni suon,
siellä maaselän jylhissä koillisen
sineen piirtyvät tunturit tuon,
käpykankaiden huomassa honkien
ikimetsissä ihmeiden,
kurukoskien jänkiä jäkäläisen
poronpolkuja katsellen.

Hki 15.9.2021 Veli M. Juh.

Veriveljin ja sisarjoukoin

Veriveljin ja sisarjoukoin

Tyhjän päällä pyöritään
taivaankattokannen,
armollista anoen
happi ilonamme,
pöljän sanat sanomalla
tunnetilassamme,
somemössö turruttaa
aivosolujamme.

Ihmisellä itikoita
isommatko aatteet,
kusiaisen valtuuksilla
saadaan sanaan saatteet,
hurraa huudoin huudellaan
taustakuoroissamme,
veriveljin tanssitaan
sisarjoukkoissamme.

Hki 14.9.2021 Veli M.