Ukkojumalan aatoksia

Ukkojumala

Säkänehtivien säteiden salamat sinkoilee,
ukkosenilmanuhkainen taivas tummuu,
maailmankaikkeus kilkkaa ja kolkkaa,
helvetin ärjyvä äkäinen pommi paukahtaa!

Jumal’auta! Voihkaisee ihmisrukka  –
saatanalliset sanat sanottuaan – saamari,
humalahuikka kipataan kurkkuun,
mustaan aukkoon sukeltaa juomari.

Hetkessä ihmisrukka heräjää –
älä, älä, älä...ei, ei, ei – mitä, mitä, mitä?

Tiedottomuuden tipotiellä nukkavieru nukahtaa
mustanpuhuvan tarrautuessa tulijaan,
Ukkojumala odottaa onnetonta uinahtajaa,
odotushuoneen olemattomassa ollaan.

Käsinkoskemattoman kauheuden kammiossa
vaivutaan tiedottomuuden tuskaan,
turmiolan tommi sokeana sahtisammiossaan,
kuolemattomuuden kurjuuteen kuskataan.

”Minä olen sinun Ukkojumalasi,
vaikka pidit muita jumalia,
minun on kunnia, voima ja valtakunta,
olen iankaikkisuuden aamenen amalia.

Pysäytin sinun sydämen, jota ei ollut,
elitkö taivasten valtakuntaa varten,
olisiko kelvollista sinusta koskaan tullut,
halusitko avaruuden  tyhjyyteen onnetarten?

Maasta sinä olet tullut maahinen,
helvetin tuli sinut polttaa hiillokseen,
tuhkassa tuuleen lennät aatosten,
ellet halua tulla syödyksi maallisten matojen?”

15.8.2021 Veli M. Leinonen