Tutkailin tuttua

Tutkailin tuttua

Tutkailin tuttua tunturin
lehtojen lähteillä lammen,
hyllyväsoita astellen
löysin padotun virran tammen,
huoleni hukutin huomiseen
kuin eilisen unissa uiden.

Olin myrskyssä revitty juuriltain
taimena luonnon tarhan,
mutta tutun tuttua tuoksuttain
löysin luonnoni itsestä varhain,
tunnelma täällä niin leppoisaa
linnunlaulussa perhoset tanssaa.

Myötävirrassa villiä viehättää
jokijuoksuun uurtuneet urat,
vuosikierron kesäiseen kiirehtää
kevättulviin sulaneen kurat,
sama vesi on itkevän silmissä
kun se kirkkauden lähteillä helmii.

14.8.2021 Veli M. Leinonen