Juumasta Paanajärvelle
Eteenpäin on elävän mieli. Hyvästäkin talosta on lähdettävä. Aurinkoisen aamupäivän saattajiksi lähtivät tällä erää kaksi talon nuorta isäntää. Eipä oltu käytykään missään sitten pikän talven jälkeen, joten nyt aikoivat nuoret miehet ostaa Paanajärven osuuskaupasta tarpeelliseksi katsomiaan tavaroita. Nuorempi miehistä aikoi ostaa itselleen ensimäisen taskukellon.
Nuutinen tiedustelee alkajaisiksi matkan pituutta Juumasta suoraan Paanajärven suuntaan, Kitkajoelle. Kaheksan kilometriä, saadaan vastaukseksi. Mutta kesemmällä, vähemmän veen aikaan, kun venettä voidaan pittää Harrisuvannossa matka on viisi kilometriä.
Polku kulkee enimmäkseen kuivia kankaita pitkin, mutta Kitkajokirantaan laskeudutaan korkealta jyrkkää rinnettä alas, mikä onkin tyypillistä Kitkajokivarressa. Matkalla nähtiin poroaitauksia ja pölkkylavoihin kiinnitettyjä lintusatimia, jotka olivat kaiketi olleet viritettyinä viime syksynä. Joo on niitä teällä paljo, kymmenittäin ja rihma-ansija lisäksi, opas tuumaa. Niissä on kyllä hoitamista. Vähintään kaks kertoa viikossa pittää kulukea kahtomassa, muuten syöp rietat linnun tahi se mätänöö. Toissasyksynä karhu heitti koko satimen kauvaks mehtään ja söi linnun. Kerran kettu moata kaivamalla sai linnun lavan alta. Saalis saattaa olla parraillaan toistakymmentä viijestäkymmenestä pyydyksestä. Lehmilaitumen laidalla levähdettiin.
Lehmien ihmetellessä kairankulkijoille kerrottiin, että karhuvaaran takia lempipaimenessa ollaan juhannuksesta lukien syysmyöhään. Sitten talaven tullessa paimennetaan poroja, joten paimentamista riittää ympäri vuojen.
Sittenhän me olemme täällä paimentolaiskansan keskuudessa, lohkaisee Nuutinen ja porukka nauraa päälle niin makeasti, että lehmilaumakin säpsähtää.
Jatkettiin siitä pitkin rantaa virranjuoksun suuntaan. Vaan kohtapa pilvitaivais puotti roiman sadekuuron niskaan. Naurutuulisuus katosi, kunnes päästiin suojaan säkkilänjärveläisten heinälatoon, joka ilmaantui paikalle kuin tilauksesta. Ladossa oli kattoaukko sopivasti tulentekoa ja kahvinkeittoa varten. Hyvä tuli kahvi Pauligin paahdannaisista ja Kitkan kirkkaasta vedestä. Kahvin kanssa nautittiin evääksi saatua voileipäkakkua. Sateesta huolimatta jatkettiin matkaa veneellä, vaikka kaikilla ei ollut sadevaatetusta. Tunnelma oli latteanpuoleinen, koska vihmatuuli puhalsi ja sade pieksi kulkijat litsimäriksi. Kylmyyskin jo koetteli niin, että hampaat kalisi. Tuo kahdentoista kilometrin venematka joutui kuin joutuikin.
Seitsemän kilometriä ennen Paanajärveä, joki leveni ja yhtyi Oulankajokeen. Saatiin jo näkyviin Paanajärven länsipään Kyökkäysvaara. Nimi oli kuulemaman mukaan tullut siitä, kun Vennään puolen sotaretkeläiset olivat kyseisen vaaran juurella polvillaan rukkoillen posmittaneet ja kumarrelleet, näet nyökänneet tahi kyökänneet tuohon vaaraan päin. Samaisen vaaran juurelle tultuansa matkalaiset olivatkin jo Kauppilassa, jonne päästiin katon alle seitsemän tuntia kestäneen matkan jälkeen.
Artikkelin sisällyksen suorat linkit:
sivu 1. Aaro A. Nuutinen Paanajärvellä 1931
sivu 2. Oulusta Kuusamoon
sivu 3. Kuusamosta Käylänkoskelle
sivu 4. Käylään
sivu 5. Retki Oulankajoen Kiutakönkäälle
sivu 6. Käylänkoskelta Juumaan
sivu 7. Jyrävänniemen nähtävyydet
sivu 8. Juumasta Paanajärvelle
sivu 9. Paanajärven tunnelmia
sivu 10. Mänty-Ella, Elias Leinosen vieraina