Käylään
Vaan nytpä oltiin taas autokopperon kyydissä ja kohtapa ohitettiin Konttaisen ja Valtavaaran lumihuiput. Älyttiinpä kääntyä sitten myös Käylänkosken pihatielle, joka oli nyt merkitty tienvarren opastimeen. Saavuttiin pihapiiriin, josta näki jyrkkäaaltoisena pärskähtelevän Käylänkosken vesimyllyineen.
Tervetulotoivotuksent esitti Rajaseutuyhdistyksen matkailuaseman hoitaja, metsänvartija Iikka Mustonen.
Iikka isäntä oli talossaan syntynyt ja kasvanut keski-ikäinen mies, jolla oli miellyttävä käytös. Hän, korkean kruunun metsänvartija oli postipysäkinhoitaja, sahanhoitaja, mylläri, kuuluisa ketunpyytäjä, lohimies, lohi-ja metsämiesten opas ja ystävä, rohkea koskenlaskija ja matkalaisten kuljettaja ym. Hänellä oli 9 lasta tuossa vaiheessa ja parhaillaan hän oli rakentamassa asuintaloon toista asuinkerrosta poikinensa. Tarvittiin lisähuoneita lohenonkijoille ja muille matkustavaisille.
Niin päästiin sopivasti puhumaan kalastuksesta, kun nuottamiehet marssivat pihaan kalavasua korennossa kantaen. Siinä oli parikymmentäkiloa muikkua, siianpoikia, muutamia harjuksia ja päällimäisenä komea 5,6 kg lohi, joita kuultiin harvemmin saatavan. Tämä näyttää olevan ”ryssän lohi”, tuumaa Mustonen ja ehdottaa voissapaistettua taimenta illalliseksi. Paistetaan vaan meille noita siikoja ja suolataan lohi retkievääksi, ehdottaa Ingervon rouva. Ja niin tehdäänkin.
Lohi maksoi 20 mk kilo, ja niitä myydään milloin niitä on saatavilla, saaliitta jääneille onnettomille onkimiehille. Iikka kuuluu pyytävän niitä verkoilla, kun itsellään ei aika riitä onkimiseen. Iikka kyllä neuvoo ja opastaa oikeille ottipaikoille, sekä tarjoaa soutajaen veneineen sitä haluaville, ynnä vuokraa tarvittaessa verkon tai pari. Verkon vuokra oli muuten 100 mk vuorokausi. Satasen saatuaan Iikka oli joskus auttanut onnettomia onkimiehiä kiinnittämällä salaa lohen odottavan onkeen, jolloin kalamieskunnia on saatu huomaamattomasti palautettua. Iikka Mustosen ja
Rajaseutuyhdistyksen sopimuskumppanuuteen kuului matkailioiden ja lohenonkijoiden majoittaminen, ruokailupalvelut, opastaminen ja kyyditseminen Kitkajokea myöten alas Juumaan. Neljän asiakkaan 15 km venematkasta Juumaan peritään 100 mk, jota Nuutinen piti edullisena, koska pitihän sieltä tulla myös takaisin, mikä ei ollut ollenkaan helppoa.
Yösija Käylän matkailumajassa maksaa 10 mk, ateria 8-9 mk, kahvi 1 – 2,50 mk. Matkailijoinen huoneet olivat tilavampi sali ja kaksi pinempää huonetta, eteinen ja kuisti. Huoneet olivat siistit ja viihtyisät ja vuoteina huvilasängyt. Kalastaminen Käylänkoskessa oli muuten vapaa maksuista (muualla vastaavissa paikoissa oli maksut jo käytössä), mutta arveltiin, että ne tulisivat käyttöön myös Käylässä.
Nuutisen porukka oli kesän ensimäinen tuona suvena Käylänkoskella. Ikka kertoi menneenä kesänä käyneen 500 matkailijaa, joista 30 vietiin Juumaan, ja heistä peräti 27 henkeä meni Paanajärvelle asti. Vieraskirjaa selailtuaan huomasivat he Käylässä käyneen useita sen ajan kuuluisuuksia. Nimimerkki A.A. oli runoillut seuraavasti; ”Kitkat katkat, siimat litkat, ne kyllä olis kestänyt isonkin nostaa, pieniä saimme pitkät rihmat, iso lohi täytyi Iikalta ostaa”.
Lohi (taimen) alkaa ottaa onkea Käylänkoskessa ja muissa Kitkan Juumaan kulkevissa koskissa, nivoissa, niskavirroissa ja suvannoissa. Paras aika on tuossa juhannuksen paikkeilla riippuen lämpötilasta. Lohen parhaat viikot olivat kesäkuun viimeinen ja heinäkuun ensimäinen, sekä elokuu.
Toisinaan syyskuukin on hyvää lohenpyyntiaikaa. Rahoitusaika alkoi tuolloin 15.9 vuosittain. Pilvinen sää kuului olevan paras pyyntiaika, samoin iltaisin klo 6-11 ja jonkun verran myös aamuisin 6-9. Lohi oleskeli kevätkesällä enimmäkseen koskien alla ja syyspuoleen enimmäkseen niskalla.
Lohi tarttuu parhaiten siniharmaaseen, kullanvärisesti välkähtävään mustapoikkijuovaiseen amerikkalaiseen puu-uistimeen. Sitä heitellään vavan tai siiman nenässä joko rannalta uistellen, taikka veneellä uistellen suvannoissa. Kuului olevan paras pyyntiväline heinä-elokuussa. Käylässä lohen suuhun sattuu parhaiten kullan-hopeavärinen lippauistin, silkkikala, Ryselin ym. Lohenpoika forelleja saadaan Oulangan pikkupuroista pikkudevoonilla, pikkuvilkulla ja Halcyon-spinnerillä.
Harjus oli toisenlainen. Ns. ranta- eli kirsiharri ottaa onkea suotuisilla säillä. kesäkuun alkupuolella niskavedestä aivan rantapenkareitten ja pensaiden vierestä, jonne onki on hiljaa pudotettava. Harreja ongitaan sellaisella ruskeahöyhenisellä tekoperholla, jossa on muutamia ruskeita karvoja. Käytetään myös pikkuvieheitä ja vilkkuja toisinaan. Kevätkesällä voidaan käyttää harrinsyöttinä monikerroin koukkuun pistettyä kastematoa, jota pienin nykäyksin vedetään virrassa. Oikein ahnaan syönnin aikaan syöttinä on käytetty pientä kuusennaavasta nykäistyä tuppua.
Vieläpä kertoi Mustosen Iikka kalanviljelystä ja Käylänkosken sopivuudesta kalanmädin hautomoksi. Menneenä suvena oli Kaihuan kalanviljelylaitokselle Rovaniemelle viety 16 litraa lohenmätiä ja sitä vuosi ennen 8 litraa. Tuosta suuremmasta määrästä oli saatu 25.000 lohenpoikaa. Lohien lypsäminen ja mädin kuljettaminen lakanakerroksissa oli erikoista taitavuutta vaativaa työtä.
Lohenhautomosta Käylään oli tehty äskettäin eduskunta-aloite, mutta oli tullut hylätyksi kaiketi, yllätys, yllätys, rahojen puutteen takia. Asiantuntijat olivat laskeskelleet, että tähän mylly- ja sahalaitoksen yhteyteen saataisiin verraten vähin kustannuksin tuollainen laitos. Tarvittaisiin vain sahalaitoksen sulkupadolle noin 40 m pitkä torvi, jota pitkin vesi johdettaisiin. Näin saataisiin riittävä, 2,3 metrin vesiputoama. hautomon merkitys olisi tärkeä taloudellisesti, koska Kuusamon ja lähipitäjien elatuksenantajana kalastuksella oli jopa kolmanneksen osuus kaikesta, jos ei enemmänkin olletikkin katovuosina. Merkitys olisi myös tärkeä urheilukalastajien runsaampia vierailuja ajatellen, aina ulkomaita myöten.
Niin oli jo tuolloin suurta viisautta ja kaukokatseisuutta havaittavissa Kuusamolaisten matkailuelinkeinon uran uurtajien näkemyksissä, kuten tästä Iikka Mustosen katsauksesta voidaan päätellä. Vielä kaiken kukkuraksi mainittakoon, että Kallunkijärven siiat olivat kaiketi valtakunnan suurimpia.
Tuosta Käylänkosken lähivedestä oli saatu keväällä 1931 peräti 8 kiloinen ja yli 5 kiloinen siika.
Tämän vielä myöhemmin Kiutakönkään opas Aatu-Kustu Kilpivaara tarkensi, kun Nuutisen rouva antautui ehkäpä viisastelemaan, tästä 8 kilon siiasta. ”Kahdeksan ja puolikiloa se painoi, kutakuinkin, sisälmysrasvojakin tuli monta kiloa suureen pahkakuppiin. Se oli hirveä kala” Vielä kertoi, että Kallunkijärven suurin muikku oli painanut peräti 700 g.
Ja eipä ne kalajutut Aatu-Kustulla tähän loppuneet. Kiutakönkään retkellä kun intoutui jo tojella uskottelemaan Vennään kalloista seuraavaa; ”vuon tuolla Joukamojärvessä, lähellä Vennään rajjaa, on niin mahottoman rasvaisia siikoja, etteivät ne vanhemmmiten pysy enneä veen sisässäkään, vuoan vesi hylekeä ne rasvapallit pinnalle, jossa ne vähissä hengin selällään kellottaavat ja kuoloovat siihen, jollei immeiset koppauta niitä kalikalla peähän, ja korjoo pois…. niin, elekeä nauroo, totta se on…. soap sinne mennä vaikka kahtomaan”.
Tästä kasikiloisesta siiasta oli muuten ollut juttu Suomen Kalastusyhdistyksen Kalastuslehdessä, maisteri Y.Vuorentauksen kirjoittamana, todensi Nuutinen. Jotenka jätetäänpä nyt Iikka Mustosen kortteeri vielä päiväksi, ja mennään käväisemään päiväseltään Aatu-Kustu Kilpivaaran opastamana Oulankajoen Kiutakönkäälle.
Artikkelin sisällyksen suorat linkit:
sivu 1. Aaro A. Nuutinen Paanajärvellä 1931
sivu 2. Oulusta Kuusamoon
sivu 3. Kuusamosta Käylänkoskelle
sivu 4. Käylään
sivu 5. Retki Oulankajoen Kiutakönkäälle
sivu 6. Käylänkoskelta Juumaan
sivu 7. Jyrävänniemen nähtävyydet
sivu 8. Juumasta Paanajärvelle
sivu 9. Paanajärven tunnelmia
sivu 10. Mänty-Ella, Elias Leinosen vieraina